Palvelukodin päiväkirja - osa 7/?

Joku joskus sanoi, että kehitysvammaisen muuttaessa pois kotoa, menee noin vuosi siihen, että asiaan tottuu - varmaan näin onkin, jos huomaa, että lapsi, nuori tai aikuinen pärjää ja hänestä huolehditaan uusissa ympyröissä. Nyt on mennyt kaksi vuotta.

Viimeisimmän jutun jälkeen olen katsellut ja kuunnellut toimintaa Kangasrouskussa - ihan rauhassa - tyrkkimättä blogilla - odottaen, että jotakin positiivista tapahtuisi.  Mutta ihan on sama fiilis kuin kohta kaksi vuotta sitten - tunne joka tuli takaisin viimeisimmän episodin aikana keväällä. Huono.

Viimeisimmät havainnot ja tapahtumat kertovat siitä, että paha olo lisääntyy myös asukkaiden keskuudessa. Yksi asukkaista on joutunut lähtemään osaamattoman hoidon takia ja pahaa mieltä ja vahinkoa on aiheutettu rutkasti muillekin. Todella vakavat seuraukset eivät ole olleet kaukana, kun ei ole ymmärretty mitä sairastuminen voi asukkaalle tarkoittaa. Ruokailun järjestäminen on alkanut taas epäilyttää - olisikohan siinä maidon annostelussa taas säästötoimet vaivihkaa menossa? Mehu- ja vesilasit näyttäisivät olevan usein pöydässä - toki laiha mehu on halvempaa kuin maito. Luottamus siihen, että palveluntuottaja toimii kuten on luvannut, on olematon.

Miksi henkilökunta ei tiedä asukkaiden yksilöllisistä tarpeista juuri mitään? Miksi ollaan taas parin vuoden takaisessa tilanteessa? Pari syytä:

1. Henkilökohtaiset hoitosuunnitelmat ja aiemmin tehdyt asukaskansiot on hylätty tai hävitetty ilmeisen tarpeettomina (tai sitten niitä ei osattu lukea ...). Sen sijaan on pidetty johtajattaren tiedotustilaisuuksia, joissa kerrotaan asioita, jotka voisi hoitaa sähköpostilla, tai kirjeellä, jos ei osaa tietotekniikkaa. Jos vanhemmilta tulee kritiikkiä, siitä vedetään herne nenään ja toimitaan päinvastoin. Asukkaan omahoitaja ei saa osallistua näihin palavereihin - hänhän voisi saada suoraa tietoa vanhemmilta, mikä on laitoshoidossa pahasta ja loukkaa johtajan yksinmääräämisoikeutta hänen laitoksessaan.

2. Henkilökunta on vaihtunut lähes kokonaan johtajattaren laitoshoitoa osaaviin, ilmeisen samanhenkisiin kavereihin. Laitoksen toimintaan kuuluu, että yksilöllistä toimintaa ei ole, vaan kaikki toimivat yhteisten normien ja aikataulujen mukaisesti. Henkilökohtaista avustusta ei ole, elleivät vanhemmat hoida tietoa menoista henkilökohtaiselle avustajalle - johtajatar ei sitä tee - ilmeisesti avustustoiminnan laskutus kaupungille kuitenkin toimii - minkä listan mukaan - sitä en tiedä.

Yksi kuvaava asia on, että saunassa käydään yksitellen ja saunavuoron pituus on 15 minuuttia ... tämä olisi naurettavaa, ellei se olisi surullisen totta. Saunassa käydään silloin kun vuorolistassa lukee - vaikkapa kello 15 - ja sitten yöpuku päälle ja nukkumaan menoa odottamaan - ehkä sen iltapalan saa, jos jääkaapissa sattuu jotakin olemaan. Käykö joku kotonaan saunassa 15 minuutissa ???? Pesuineen ja löylyttelyineen ???? Entä jos saunavuoro on kello 15 ja pitäisi lähteä vaikkapa kuntosalille kello 18?

Ruoasta pidetään sen verran huolta, että asukkaat eivät ainakaan saa leipää ruokailuaikojen ulkopuolella. Vaikka tekisi mieli välipalaa. Keittiön jääkaapit ovat ruokailujen väliajat lukittujen paljeovien takana (tietty - eiväthän vanhemmatkaan pääse sitten urkkimaan ja kuvaamaan jääkaappien sisältöä).

Henkilökunnan perehdyttämisen puute ja vaihtuvuus johtaa siihen, että perusasiat kärsivät.  Uusi henkilökunta ei tiedä asukkaiden palvelusuunnitelmissa sovituista asioista, eikä yksilöllisistä hoitotarpeista, rahankäytön käytännöistä tms. - jotka oli kirjattu siellä asukaskansiossa edellisen johdon ja henkilökunnan aikaan. Kaikkia hoidetaan - ei avusteta ja auteta - saman sapluunan mukaan, vaikka talossa on 15 yksilöä. Näkökulma on puhtaasti laitoshoidon näkökulma.


Ollaan siis takaisin tilanteessa, jossa oltiin kaksi vuotta sitten.  Taikinoidaan osaamattoman ja välinpitämättömän palveluntuottajan kanssa. 

Coronariassa ei ymmärretä, että kehitysvammaisten kanssa toimittaessa ei keikkalääkärimentaliteetilla saada kuin pahaa aikaan. Kehitysvammaisten asumisyksikössä pitää olla motivoitunut ja pysyvä henkilökunta - jatkuva henkilökunnan vaihtuvuus aiheuttaa ahdistusta asukkaissa.


Nykyinen johto ilmeisesti suosii lyhyitä sopimuksia, jotta "hankalasta" henkilökunnasta pääsee helposti eroon.
 
Näyttää myös siltä, että Kangasrouskun johdon mielestä kontaktit henkilökunnan ja vanhempien välillä ovat pahasta. Jotenkin näyttää, että vanhempien kanssa luontevasti toimivista hoitajista tulee hankalaa henkilökuntaa.

Aikoinaan hyväksi todetusta sähköpostilla lähetetystä kuukausikirjeestä nykyinen johtajatar on luopunut samalla kuin asukaskansioistakin, jotka olivat edellisen johdon "työkaluja". Tietoa ei saa kuin itse kaivamalla ja toisilta vanhemmilta kuulemalla.

Jostakin syystä saatetaan kuitenkin soittaa vanhemmille, että nyt on hammastahna loppu tai kuukautissiteitä pitäisi saada ... Näitä menoja varten nuorilla on omaa rahaa ja henkilökunnan tehtävä olisi auttaa nuorta pitämään nämäkin asiat kunnossa. Periaatteessa sen ei pitäisi olla enää vanhempien tehtävä, jos nuori asuu avustettuna omillaan. Nämäkin jutut oli esitetty siellä asukaskansiossa, jota ei enää löydy. Toisaalta sitten esitetään asukkaille maksettavaksi laskuja hankinnoista, jotka kuuluvat hoitajien hoitotyön hygieniaan. Vaikkapa tuhannesta pesulapusta.

Näyttää siis edelleen siltä, että Coronaria rakentaa kehitysvammalaitosta, jossa Coronaria pääsee mahdollisimman helpolla ja tienaa hyvin - kuitenkin Coronarian pitäisi olla Kangasrouskussa asukkaita varten, eikä päinvastoin. Nyt johtajatar henkilökuntakavereineen suunnittelee laitosta sellaiseksi, että hoitajien on siellä helppo olla ja asukkaat ovat kurissa ja nuhteessa - mieluiten omassa huoneessaan ja hiljaa. Tullen syömään kun käsketään ja saunaan kun käsketään. Pukien kun käsketään ja nukkuen kun käsketään.

Kuitenkin oikeasti Kangasrouskun pitäisi olla asukkaiden koti, jossa he saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään. Sisältäen tuen omille aikatauluilleen ja harrastuksilleen henkilökohtaisten avustajien kautta.

Coronaria toimii siis täysin nykyisiä kehitysvammahuollon tavoitteita vastaan. Samoin se toimii vanhempien toiveita vastaan. Asumispalvelu nilkuttaa, henkilökohtainen avustus nilkuttaa, työtoiminta nilkuttaa ...

Kangasrouskussa ollaan todella kaukana TV-sarjan "Toisenlaiset frendit" -maailmasta.


P.S.


Sain juuri kuulla Kangasrouskussa tapahtuneesta pahoinpitelystä ... Onko oikein sijoittaa nuorten kehitysvammaisten asumisyksikköön psyykkisesti epävakaita asukkaita, jotka pahoinpitelevät toisia, kun kaupunki kuitenkin tietää miten huonosti Coronaria on toiminut aiemminkin ... Onko oikein, että yksikön johtaja ei katso asiakseen ilmoittaa pahoinpitelyssä loukkaantuneen asukkaan vanhemmille tapahtuneesta ... Rankaiseeko Coronaria ilmoituksen lopulta tehnyttä hoitajaa "kantelemisesta" vanhemmille ... Kauanko Oulun kaupunki katsoo tätä toimintaa sormiensa läpi ...

Palvelukodin päiväkirja - osa 6/?

Jonkin aikaa on täytynyt reissata ja stressata työhommien takia niin, ettei oikein aika ja energia ole riittänyt blogipäivityksiin - tällä kertaa näin päin. Joku kommentaattori oli jo asiasta hermostunutkin ja lytännyt koko blogin, kun ei kymmenessä minuutissa kommentti ilmestynyt jutun alle. En tosiaankaan päivystä tämän kirjoitelman äärellä jatkuvasti.

Blogin voi toki kyseenalaistaa - sen, mihin se vaikuttaa ja miten, tai vaikuttaako ollenkaan - eli onko se ihan turha? Sitähän ei koskaan voi tietää ... jos ei vaikuta, niin sitten ei. Sitten se on vain yksi netissä kelluva purkaus - mutta minun julkistettu mielipiteeni kuitenkin. Negatiivispainotteinen ja kriittinen blogi on ollut, koska se kirposi negatiivisesta asiasta. Voin sanoa, että ihan viime päivinäkin Kangasrouskusta on tullut tietooni uutisia, jotka eivät positiivistä sananhelinää herätä. Näitä en voi tähän blogiin kirjoittaa vaikka mieli tekisi, koska yksityisyyden suoja koskee blogejakin. Omaan mielialaan ja sitä kautta blogin sävyyn nekin uutiset kuitenkin vaikuttavat.

Ja on tällä tarinalla ollut jokunen lukijakin.

Positiivinen juttu on, että arki pyörii Kangasrouskussa edes jotenkin lähes kaikkien asukkaiden osalta. Ei kuitenkaan kaikkien - valitettavasti.

Eli kuten aiemmin toin esiin - tätä blogia ei todennäköisesti olisi olemassa, ellei Kangasrouskun alkutaival olisi ollut niin takkuinen ja ellei tänä keväänä olisi taas menty raskaasti metsään. Sanotaan että ensivaikutelma on tärkein ja sen luomisessa palveluntuottaja epäonnistui aikoinaan täysin. Sieltä kumpuaa se epäluottamus, joka syvenee aina kun tulee viime aikojen tapaisia tapahtumia.

 "Virallisia" palavereita on pidetty pilvin pimein ja seurantaa ja valvontaa tehty, mutta silti pääsee tapahtumaan tämän keväisen ruokajupakan kaltaisia juttuja. Palaverit palaverien perään eivät auta, kun ei ole todellista tahtoa toimia kuten on sovittu. Maalaisjärkikin tuntuu joskus puuttuvan.

Blogikommenteista voin sanoa, että ei niitä aivan hirveästi ole ollut tyrkyllä julkaistavaksi - nuo julkaistut mitkä juttujen alta löytyvät miinus yksi julkaisematon, joka tuki kirjoitustani ehkä hivenen liian agressiivisesti - osin ihan asiallinen sekin, mutta ehkä vähän päällekäypä verrattuna blogiin ... . Minuun ja koko blogiin hermostuneelta kommentoijaltakin on vain nuo nyt julkaistut kommentit - ei sen enempää positiivista juttua Kangasrouskusta siis häneltäkään.

Erittäin agressiiviset kommentit eivät siis tule menemään läpi. Perusteltu kommentointi ja kritiikki kirjoituksia kohtaan kyllä - positiivinen ja negatiivinen. Trolleja ilmestyy vapaasti kommentoitaviin blogeihin ihan liian kanssa ... sen takia moderointi.


Ja todellakin - jos joku löytää jotakin positiivista sanottavaa Kangasrouskun nykytilasta, niin tervetuloa kommentoimaan. Tähän synkkyyteen kaivataan piristystä.

Palvelukodin päiväkirja - osa 5/?

On käyty keskusteluja Oulun kaupungin ja palveluntuottaja Coronarian edustajan kanssa. Näiden tahojen konsensus näyttää olevan, että "yhdessä toimien palautetaan luottamus niin, että kaikilla on hyvä mieli ja asukkaat voivat jatkaa asumistaan yksikössä".  Niinpä niin.

Tätä siis markkinoidaan meille omaisille - asiaa on vain myyty samoilla argumenteilla jo liian monta kertaa. Liian monen tapahtuman jälkeen.

Muutaman päivän olen tässä pureksinut palaverien antia ja miettinyt mitä kirjoitan tänne. Mitä teen? Pitäisikö laittaa jotakin positiivista toiveajattelua? Pitäisikö laittaa mitään? Kun olo ei kuitenkaan ole tullut yhtään paremmaksi, päinvastoin, eikä luottamus parantunut, niin kerronpa miten tilanteen näen. Pahoin pelkään, että vanhemmat ovat nyt yksin ajamassa lastensa asiaa. Toivon toki vielä, että näin ei ole - ei voi ymmärtää, että puolentoista vuoden jälkeen vielä voidaan antaa toimijan jatkaa tätä touhua.

Sen siis pitäisi riittää omaisille, että toimitusjohtajalta on tullut ILMOITUS, että ruokahuolto jatkuu entisellään. Tämä vasta kun omaiset laittoivat löytämänsä hirvittävän ruokalistan sähköpostiliitteenä kaupungin edustajille ja Coronarian toimitusjohtajalle. Ei anteeksipyyntöä, pahoittelua, ei selitystä sille miksi muutos on tehty.

Kukaan ei ota vastuuta. Johtajatar ei pahoittele eikä kuulemma vastaa ruokahuollosta ... eikä budjetista ... ???

Kuka sitten vastaa? Kuka teki muutoksen? Hänen lähin esimiehensä? Koko Coronariakonsernin toimitusjohtaja? Vai peräti joku ihan sivullinen vaan kävi tilailemassa ruoat? ...  kun asiaa ei haluta firman toimesta selvittää loppuun, niin jää ilmaan kysymys: "mitä seuraavaksi ja kenen toimesta?"

Keskustelu omaisten kanssa siitä, että ruokahuoltoa aiotaan muuttaa, ennen sen muuttamista, olisi ollut laadukasta toimintaa.

Näin vähäpätöisinä meitä pidetään. Kun sitä pahoittelua ei tullut, niin nyt taitaa olla niin, että pahoittelu ei enää riitä.

Omaisille ei siis aiota kertoa muutoksista?

Henkilökunta ilmiselvästi "pelkää" keskustella vanhempien kanssa - onko taustalla ohjeistus, hehän voisivat möläyttää jotakin johdon ja bisneksen kannalta harmillista? Kertoa vaikka ruokahuollon muutoksista. Mitä Coronaria tekee seuraavaksi - meneekö taas pari, kolme viikkoa ennen kuin huomataan mitä on tapahtumassa? Ja sitten aloitetaan uudelleen.

Omaisilta vaaditaan avoimmuutta ja yhteistyötä.

Ja yrityksen toiminnasta paistaa läpi lähinnä harmi siitä, että tapahtuma voi haitata bisneksiä. Häiriötekijöitä ei kaivata palveluliiketoimintaan - sehän on jo lähtökohtaisesti kylmää toimintaa. Ihmismassojen puristamista koneiston läpi. Omaisten ja asiakkaiden pitäisi käsitellä yritystä silkkihansikkain, kun se sentään suostuu tekemään edes osan niistä asioista mitä pitäisi tehdä sopimusten ja lakien mukaan.

Omaiset ovat koko tämän ajan ja jo ennen kilpailutustakin olleet avoimia ja yhteistyöhaluisia!

Olemme aikoinaan itse ottaneet yhteyttä Oulun kaupunkiin hankkeemme takia ja jopa tehneet kaupungin vaatimat tarveselvitykset ja kartoitukset mahdollisista muuttajista. Olemme itse järjestäneet nuorillemme itsenäistymis-/muuttovalmennuksen ennen muuttoa. Itse myös järjestimme tilat valtakunnallisen toimijan avulla - rakennettiin uusi talo, jota Oulun kaupunki vuokraa. Itse haimme Kangasrouskun palvelukodille tontin Oulun kaupungin kaavoitusyksikön kanssa. Itse kokosimme muuttavan ryhmän nuoret ja vanhemmat yhteen.

Vaikka Oulun kaupunki ei ymmärtänyt muuttovalmennuksen tarvetta - ensi alkuun ei koko yksikön tarvetta - sehän maksaa - niin kuitenkin asiat sujuivat tähän asti hyvässä yhteistyössä keskustellen. Unelma palvelukodista näytti vähitellen toteutuvan. Tässä se emotionaalinen tausta, josta pettymys nykyiseen tilanteeseen kumpuaa. Töitä oli omaisten toimesta tehty valtavasti jo ennen toiminnan alkamista.

Ainoa mitä emme itse voineet tehdä oli palveluntuottajan valinta. Se piti kaupungin kilpailuttaa halvimmalla hinnalla. Ja siinä siis mentiin metsään.

Kaiken lisäksi palveluntuottaja selvisi viime tingassa ennen muuttoa. Ja moni asia mitätöitiin heti kättelyssä ...

Muuttovalmennuksen hyöty jäi vähäiseksi, kun esimerkiksi siinä haettuja ryhmäytymisiä ei toteutettu. Silloisen johtajattaren selityksenä oli, että palveluntuottajalla oli oma tapansa tehdä ryhmäjaot - siis näköjään tapa tehdä ne kuuntelematta asiakkaitaan. Ryhmät saatiin tietää muuttopäivänä - pettymys heti ensimmäisenä päivänä, kun ryhmät olivat jotakin ihan muuta kuin oli kuviteltu.

Henkilökohtaiset avustajat eivät palveluntuottajan mielestä kuuluneet meidän nuorillemme - vaikka Oulun kaupunki oli ne tilannut. Tämäkin "tieto" tuli heti ensimmäisenä muuttopäivänä. Myös tilatun työtoiminnan alku oli epämääräistä epämääräisissä tiloissa. Kaikista näistä tapeltiin valvontaviranomaisia myöten ensimmäisen vuoden aikana. Laihoin tuloksin, mutta menipähän tiedoksi.

Siis Oulun kaupunki tilasi nuorillemme palveluasumisen, henkilökohtaiset avustajat ja työtoiminnan samalta palveluntuottajalta. Mielenkiintoinen kokeilu kuulemma ... ei vain toimi. Palveluntuottajaksi sattui peluri, jonka hinta tälle kaikelle on halvempi kuin "normaalisti" pelkkä palveluasumisen hinta. Vai käviköhän niin, että ei tullut luettua koko tarjouspyyntöä läpi ... sattuuhan sitä, jos ei osaa.

Joku on väittänyt, että tämä arvostelu on kohtuutonta palveluntuottajaa kohtaan - eihän kaikkea voi saada toimimaan täydellisesti. Ei tässä täydellisyyttä haetakaan, vaan osaavaa toimijaa vetämään toimivaa palvelukotia, jossa asukaat ja työntekijät viihtyvät - jossa toimitaan avoimesti ja ennakoivasti (vaikkapa keskustellaan etukäteen ruokahuollon muutoksista asukkaiden ja omaisten kanssa).  Se toimija voi olla yritys, omaisjärjestö, tai se voi olla kunta - kunhan toimii luotettavasti.

Kohtuutonta on se, että vanhemmat joutuvat nyt tekemään käytännön valvontatyön oman työnsä ohella - ja lisäksi mielipiteitämme vähätellään ja kyseenalaistetaan.

Selvää on kuitenkin, että unelma toimivasta palvelukodista on nyt ainakin toistaiseksi mennyttä. Osa vanhemmista harkitsee lapsensa pois ottamista - ainakin joksikin aikaa lomille - vaikkapa tekemällä järjestelyjä omissa työkuvioissaan mahdollisuuksien mukaan. En tiedä olisiko se riittävä signaali, vai pistetäänkö palvelukotiin tilalle vain uusia asukkaita prosessoitavaksi ...

Palvelukodin päiväkirja - osa 4/?

Kirjoittelin tuossa toista tarinaa kun aloin miettiä miten tähän on tultu. Miten ollaan siinä tilanteessa, että palvelukodista, jonka piti olla kodinomainen paikka nuorille kehitysvammaisille aikuisille - itsenäistymispaikka lapsillemme - tulee paikka, jossa pitää pelätä, että leipä tai maitolasi viedään kädestä, koska johtajatar on säästöinnossaan päättänyt, että yhdelle asukkaalle riittää viikoksi vajaa litra maitoa ja muutama leipäsiivu? Oma arvioni jutun loppupuolella.

Hyväksyjänä ruokahuollon muutokselle oli Joku Ravintoterapeutti, jonka nimeä ei saatu tietoon vaikka kysyttiin. Se ei oikein tunnu hyvältä, kun pidetään tyhmänä ... Luottamus meni jo yksikön alkumetreillä "näiden tyhmänä pitämisten kanssa". Ei kait nykyjohtajan taustajoukoista vain löydy yllättäviä kaikuja niiltä ajoilta? Ei kait nyt vain taas sattunut johtajaksi ihminen, joka kuvittelee, että kehitysvammaisen vanhempien täytyy olla jotenkin tyhmiä, kun niillä on tällainen lapsi? Ja niitä voi ja saa ja pitää naruttaa firman edun nimissä niin paljon kuin ilkeää - kun ne on niin tyhmiä? Vähemmälläkin on Iltalehden lööppiin päästy.

Palaan tähän, koska vielä tänä viikonloppuna osa asukkaista ei voinut uskoa, että saa ottaa toisenkin leipäpalan, vaan kyseli hoitajalta moneen kertaan saako tosiaan ottaa toisenkin. Ja sentään on jo viikko kulunut toimitusjohtajan antamasta armahduksesta tässä asiassa ... tästä näkee miten helppo on pilata kehitysvammaisen elämää - saada aikaan takapakkia itseluottamuksessa ja osaamisessa. Tällä kertaa tähän tarvittiin vain välinpitämättömän johtajan osaamattomuus.

Eikä tämä ruokahuolto taida olla ainoa asia säästölistalla. Ilmassa leijuu uusia yllätyksiä, koska johtajattarella on näköjään firman täysi tuki takanaan. Johan tuollainen antaa mahtavan vallan tunteen ...

Se siis siitä kodinomaisuudesta. Eivät nämä kehitysvammaisista mitään tietämättömät, pystymetsästä repäistyt nuoret johtajat tai johtajattaret kodinomaisuutta hae, vaan meriittejä uralleen. Kodinomaisuus tulee siitä, että henkilökunta suhtautuu autettaviinsa kuin ihmisiin - ja yksikön johtajan pitäisi olla osa tätä henkilökuntaa. Hänen pitäisi olla se, joka pitää työntekijöidensä ja yksikkönsä puolta ja on kinuamassa rahaa ja panostuksia toimintaan yritykseltä. Ja on edes hiukan empaattinen lähipiirilleen. Eikä siis pelkästään nuoleskele lähintä esimiestään säästöillään ja "tiukalla johtamisellaan".

Nyt johtajatar näyttää olevan niin firman naista että ...  sanoisiko, että on vakka kantensa löytänyt ...

Voin suoraan sanoa, että olen saanut tarpeekseni tästä touhusta, niinkuin kirjoituksistani ehkä tarkkaan lukien näkeekin. Niin kauan kuin Coronaria hoitaa Kangasrouskun palvelukodin asioita en voi luottaa siihen, että nuoreni asiat hoituvat niinkuin pitäisi - piste. Vielä on muutamia sellaisia työntekijöitä, joiden voin olettaa toimivan kuten tuntevat ja osaavat ihmiset toimivat palvelutyössä. Mikäli heidät savustetaan ulos, niin ollaan niin pimeässä metsässä kuin olla voi.



En voi nykymenosta tulla muuhun johtopäätökseen, kuin siihen, että Coronarian toimesta ollaan nyt rakentamassa HOITOLAITOSTA - ei palvelukotia.  Meillä on jo Tahkokangas Oulussa, eiköhän se riittäisi ...



Vastaus kysymykseen, "Miten tähän on tultu?", löytyy yhtälöstä, jossa on tekijöinä halvimmalla hinnalla kilpailuttaminen ja alihintainen tarjous, joilla ajetaan firmaa markkinoille referenssien toivossa. Ja palvelun tilaajan suhtautuminen asiaan, kun selviää, että tuottaja ei pystykään tuottamaan palvelua lupaamallaan hinnalla. En tiedä kannattaisiko tätä esitellä Oululaisena Osaamisena - yritysmaailmassa kun yleensä osataan ja uskalletaan blokata pois epäilyttävät tarjoukset heti kättelyssä. Taitava ostaja on firmalle kuin firmalle kullan arvoinen osaaja - näitä tarvittaisiin kuntiinkin.

Se, jatkaako Coronaria yksikössä, riippuu paljolti Oulun kaupungista. En tiedä kauanko palveluntuottajien "koe-, sopeutumis- tai sisäänajoaikoja" on ollut Oulussa tapana jatkaa - ja kauanko näillä voidaan perustella laadutonta toimintaa palveluksiköiden asukkaille ja heidän omaisilleen. 

Siihen toiseen tarinaan palaan sitten myöhemmin.

Palvelukodin päiväkirja - osa 3/? - avoimia kysymyksiä.

"Coronaria on käynyt sisäisen keskustelun asiasta ja ruokahuollossa palataan entiseen järjestelyyn" - viesti palveluntuottajan korkeimmalta johdolta. Sinänsä hyvä - mutta kannattiko Coronarian tehdä hallaa itselleen? Kannattaisiko käyttää hivenen tarkempaa seulaa avainpaikkojen henkilöstövalinnoissa. Johtajia on monenlaisia - yksi ryhmä on laajalti todettu toiminnan kannalta erittäin vahingolliseksi ... ihan viime aikojen uutisoinnissakin.

Kuten alun perin asian ilmaisin - luottamus meni ja palaa aika sitkaasti. Uusi johtaja ja koko yritys on taas taatusti suurennuslasin alla. Oikeastaan luottamuksen suhteen palattiin lähes alkuun - tuo "lähes" siitä, että ainakin toistaiseksi palvelukodissa on kokenutta ja asukkaat tuntevaa väkeä ja toimiva ruokahuolto kokkeineen - ne ihmiset, jotka selvisivät läpi palvelukodin perustamisvaiheen kaaoksen. Toivottavasti he jaksavat läpi myös tämän nykyisen tilanteen - kriisin.

Kysymys yksi kuuluukin nyt: Miksi uusi palveluyksikön johtaja yleensä ottaenkaan aloittaa hirvittävän muutosrumban heti tultuaan äitiysloman sijaiseksi? Mikä on motiivi? Miksi pitää kriisiyttää lopulta kohtuullisen lupaavaan toimintaan saatu yksikkö?

Oleellista palvelukodin toiminnan kannalta on, että asiakkaat - kehitysvammaiset - tuntevat olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Tähän päästään kun palvelukodin henkilökunta tuntee tekevänsä mielekästä työtä, tuntee hoidettavansa ja luottaa siihen, että johto ajaa heidän ja asukkaiden asiaa.Yleensäkin ottaen toiminta työyhteisössä kuin työyhteisössä onnistuu kun johdon ja henkilöstön välit ovat kunnossa. Silloin on myös neuvottelu- ja joustovaraa ja mahdollisuus tehdä uusia asioita. Taitava johtaja osaa luovia erilaisista yksilöistä koostuvan ryhmänsä toimimaan tiiminä - huono taas tekee "rädyt" omista motiiveistaan lähtien.

Henkilöstön vaihtuvuus (mukaan lukien "keikkaajat"), johdon vaihtuvuus, muutokset päivärutiineissa, ruokailussa - yleensäkin ottaen nopeat muutokset ovat suurimmalle osalle asukkaista todella isoja juttuja. Niin isoja, että käyttäytyminen muuttuu, tulee tuskainen olo; ahdistaa ja pelottaa. Näiden asioiden tietäminen ja ymmärtäminen on kehitysvammaisten kanssa työskentelevän ihmisen - johtajan tai työntekijän - osaamisen peruskauraa. Omaisille tämä taito kehittyy luonnostaan ja voi sanoa, että jokainen kehitysvammaisen lapsen isä tai äiti pystyy lukemaan lapsestaan missä mennään - vaikka lapsi kommunikoisi vain silmillään.

Ja jos puheella kommunikoiva nuori pyytää päästä kotiin syömään, niin omaisella alkaa kellot soida ...

Kysymys kaksi: Koska uusi johtaja ei tunnu olevan tietoinen edellä mainituista asioista - onko hän oikeasti edes ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa aiemmin? Mikä on hänen suhtautumisensa vammaisuuteen - onko hän tullut taloon vain "johtamaan toimintaa" ja sekoittamaan työntekijöiden, asukkaiden ja omaisten arkea. Ovatko kehitysvammaiset asukkaat toissijaisia hänen tavoitteilleen - massaa, jota prosessoidaan asumisyksikössä mahdollisimman edullisesti? Tähän vaikutelmaan on taas tultu; ei lupaa hyvää yhteistyölle.

Kolmas kysymys: Onko tämä todella myös Coronarian tavoite?

Ei kukaan oikeasti toimintaa kehittämään lähtevä toimi kuten nykyinen johto. Toimintatapa on tuttu vähän toisenlaisista kuvioista - sellaisista joissa esimerkiksi tehdään tylyjä säästöjä ja yritetään näin miellyttää ylempiä johtajia tulosluvuilla.  Enpä oikein usko, että vieläkään on palattu positiiviselle kaarelle palvelukodin toiminnassa.

Tänään oli Kalevan sunnuntailiitteessä monisivuinen kertomus Kangasrouskun nuorten Rovaniemen matkasta. Matka oli Coronarian kannalta lähes ilmainen, ei juurikaan kuluttanut jutussa mainittua "virkistysbudjettia" - jos sellaista onkaan - henkilökunta oli kuitenkin panostanut asiaan paljon - samoin asukkaiden omaiset mm. maksamalla osan lipuista kun VR lopulta päätyi jakamaan liput kaikkien osallistujien kesken. Matka oli asukkaiden mielestä tosi hieno juttu - Kalevan toimittaja ja kuvaaja olivat onnistuneet tallentaamaan matkan tunnelman mukavasti. 

Järjestelyt tehtiin ennen uuden johdon aikaa. Toivottavasti tästä Rovaniemen reissusta ei tullut viimeinen mukava lehtijuttu tämän palvelukodin osalta.

Palvelukodin päiväkirja - osa 2/?

Taas oli Kangasrouskussa iltapala-aineet vähissä - maitoa ei kaikille edes sitä lasillista. Joku ravitsemusterapeutti oli johtajattaren mukaan sanonut, että on ok rajoittaa maidon juontia - olisiko tämä herra tai rouva Joku Coronarian palkkalistoilla keikkailemassa? Totta kai Coronarialle sopii rajoittaa maidon juontia, kun samalla voi säästää kustannuksissa.

Jääkaapit ovat siis nyt tyhjänä joka solussa. Mitähän aamupalalla syödään?  Onkohan se sama Joku sanonut, että yleensäkin ottaen syöminen on pahasta ja sitä pitää rajoittaa? Totta kai Coronarialle sopii rajoittaa ruoan syöntiä, kun samalla voi säästää kustannuksissa. Jos nyt ei mitään tehdä, niin tässä käy vielä niinkuin sille entiselle hevoselle - kuoli juuri kun oppi olemaan syömättä.

Eikö palvelukodin johtajan tehtävä ole huolehtia siitä, että yksikköön tilataan tarvittavat ruoat ja tarvikkeet ajallaan? Jos ei, niin Coronarian johtamisjärjestelyissä on jotakin pahasti pielessä - suoranaista välinpitämättömyyttä ja osaamattomuutta.

Myös työtoiminnan järjestelyihin on mahdollisesti tulossa muutoksia. Miksi ihmeessä pitää sotkea kaikki toimivatkin asiat juuri kun alkoi näyttää siltä, että jotakin positiivista ehkä on tapahtumassa. Eikö uuden johtajan pitäisi hyödyntää olemassa olevaa osaamista, tutustua toimintaan kaikessa rauhassa ja tehdä muutoksia vasta kun ymmärtää mistä on kysymys?

Näyttää siltä, että talossa pitempään olleet osaavat työntekijät alkavat väsyä - he sentään ovat jo oppineet tuntemaan asukkaat ja osaavat toimia näiden kanssa. Jos nyt kokeneemmat työntekijät tekevät omia ratkaisujaan johtajavaihdoksen seurauksena ja tilalle tulee Coronarian keikkaajia - niin voi olla että oma lapsikin lähtee lomille ... silloin nimittäin ei enää uskalla luottaa mihinkään.

On jokseenkin pöyristyttävää, että tällaista voi tapahtua Suomessa 2000-luvulla. Näitä tarinoita kerrotaan yleensä 1900-luvun alkupuolen huutolaisista. Silloin orvoiksi jääneitä tai muuten "huonosti hoidettuja" lapsia pistettiin kunnan toimesta huutolaisina sijaisperheisiin. Kunta sijoitti sinne missä luvattiin halvimmalla huolehtia - ei ollut kovin rapoinen elämän alku näillä lapsilla - ruokaakaan ei aina ollut ...

Nykypäivänä kunta valvoo asioita palveluntuottajan raporttien pohjalta. Hallintovirasto valvoo asioita kunnan ja palvelutuottajan raporttien pohjalta.  Ja palveluntuottaja näköjään tekee mitä tykkää - raportteihinhan kun voi kirjoittaa mitä haluaa ... Taitaa tämä hoivapalvelujen kilpailutus nykymalliin olla suora huutolaisjärjestelmän inkarnaatio.

Ei ole kiva olla koko ajan epäluuloinen ja vahtimassa - muutakin tekemistä olisi - mutta näyttää siltä, että ilman vanhempien valvontaa palvelukodista tehdään kehitysvammaisten säilytyslaitos vanhan Romanian malliin.

Palvelukodin päiväkirja - osa 1/?

Kirjoittelen tässä blogissa kuulumisia Oulussa toimivan kehitysvammaisten palvelukodin toiminnasta asukkaan omaisen näkökulmasta. Kangasrouskun palvelukodin toiminta ei aina ole vastannut hyviä laatukriteerejä, eikä näytä viimeaikaisten tapahtumien perusteella vastaavan tänä päivänäkään - sen takia blogi ei aina myöskään edusta ns. positiivista ajattelua. Toki sellaiseenkin on mahdollisuus, jos aihetta löytyy.

Taustaksi hieman stilisoitu ja lyhennetty lainaus eräästä lähettämästäni sähköpostista tammikuulta 2011:

"... Aikanaan sitä toivoi, että edes tämä muutos omassa, perheen ja lapsen elämässä saataisiin tehtyä niin, että jäisi hyvä ja rauhallinen mieli. Ikävä sanoa, mutta itselle on tämän projektin aikana tullut tunne, että kaupungin ja palveluntuottajan yhdeksi tavoitteeksi on otettu vaativien vanhempien kurmottaminen, eikä muutoksessa apuna oleminen. Ehkä ajatellaan, että kun tieto leviää niin seuraava porukka ei uskalla lähteä vaatimaan eikä tekemään mitään, vaan palataan hallinnon kannalta turvalliseen byrokratiaan, jossa ei tarvitse ihmistä ajatella vaan pelataan numeroilla ja seteleillä - onhan se hallinnon kannalta niin paljon helpompaa.  Ihmettelen kyllä, eikö hallinnossa asioita tosiaan muka voi hoitaa kuunnellen eikä "muka kuunnellen". On ikävää, että byrokratia tappaa inhimillisyyden ja maalaisjärjen näissä asioissa. Toivottavasti kyse ei ole tästä.

Tästä täytyy kuitenkin jatkaa, vaikka ajoittain palvelukodin touhut ja kuulumiset rassavat niin, että verbaalinen painokelvoton ja tällainen kirjallinen, hiukan stilisoitu tuotos purskahtaa pihalle puoliväkisin - osansa purkauksista ovat saaneet myös työkaverit ja tuttavat. Saa nähdä pitääkö tätä kirjelmöintiä jatkaa hautaan asti, vaikka mielellään haluaisi rauhallista aikaa seurailla jälkikasvun elämää, tehdä omia töitä ja eläkkeellä ehkä puuhastella omia harrastuksia ennen kuoppaa. En usko että kaupungin ja Coronarian toimijat oikein ymmärtävät omien hapuilujensa kaikkia vaikutuksia ja sitä miten isoon ihmisjoukkoon heidän toimensa vaikuttavat. Jopa työnantajani ja työtiimini voi kärsiä ajoittain hivenen väsyneestä panoksestani - saa siinä sitten selitellä näitä asioita. ..."

Kyse on siis 2010 syksyllä Ouluun avatusta uudesta kehitysvammaisten palvelukodista, jonka toiminnan Oulun kaupunki kilpailutti mainitulle yksityiselle toimijalle pelkästään halvimman hinnan perusteella, kuten nykyisin on tapana. Ja oman lapsen muutosta sinne. Aika pian alkoi tuntua että kyseisen palveluntuottajan toiminnan ainoa ohjenuora on viivan alle jäävä tulos - vähät asukkaiden asioista, laeista, osaamisesta ja henkilökunnan jaksamisesta - kilpailuasiakirjoissa mainitut kriteerit näyttivät olevan jonkin sortin vitsi, joista ei oikeasti tarvitse välittää kunhan voitto kilpailutuksessa on saatu. Pettymys palveluntuottajan osaamiseen ja asenteeseen oli suuri.

Kirjelmöimällä viralliseen ja vapaamuotoiseen tyyliin, keskustelemalla ja valittamalla aluehallintovirastoon alkoi jo näytää siltä, että toimintaan saadaan jotakin tolkkua - jopa lakeja ja asetuksia alettiin ottaa huomioon - pitihän hallintoviranomaisten edessä esittää ainakin paperilla ja palavereissa hyvää, että saisi puhtaat paperit ... hieman uskalsi luottaa ja levätä omavalvonnasta. Mutta vain hieman.

Nyt 2012 keväällä alkaa näyttää siltä, että palveluyrittäjä alkaa taas limboamaan ja ylittää itsensä riman alittamisessa. Luulin jo, että lakienkin määräämä ruokahuollon järjestely olisi tullut tuottajalle selväksi, kun se on muutamaan kertaan käyty läpi viimeisen vuoden aikana - kuuden viikon ruokalista näkyvillä ja sitä noudatetaan - tätä vaatii myös Oulun kaupunki tilaajana. Vaan ei - nyt on ollut esillä "geneerinen lista" josta muokataan kunkin päivän ateria. Ilmeisesti halvimman saatavilla olevan raaka-aineen mukaan.

Makaronilaatikkoa siis kohta seitsemän kertaa viikossa.  

Listan perusteella saa vaikutelman, että ruokaa myös säännöstellään makkaraviipaleen tarkkuudella ruokailun ohjaajan toimesta, eikä asukas itse saa annostella haluamaansa määrää vaikka olisi siihen täysin kykenevä. Tämä sotii räikeästi ihmisarvoa, sekä kehitysvammahuollon itsenäistämiseen ja omatoimisuuteen tähtääviä tavoitteita vastaan. Kyseessähän ei ole laitos vaan palvelukoti, jossa paino sanalla koti.

Eli ilmeisesti palvelukodin uudelle johtajalle on tullut mieleen - tai hän on saanut ohjeet - että kustannuksia pitää karsia. Sanotaan että menetetty luottamus on vaikea saada takaisin - erityisen vaikeaa se on, jos sen menettää uudelleen vieläpä sellaisen asian takia, joka kertaalleen on puhuttu läpi - ja näin nyt kävi Coronarian suhteen.

Saattaa jostakin tuntua pieneltä jutulta, mutta kun tälle tielle mennään ei loppua näy. Pian ollaan samassa tilanteessa kuin jossakin päin oltiin isolle toimijalle yksityistetyssä vanhustenhuollossa - vaippa päivässä pitää riittää tai vaippoja punnitaan, että joko kusta ja paskaa on tarpeeksi vaihtoa varten - jos ei, niin pistetään takaisin. Vastikään uutisoitiin tämän firman toimitusjohtajan erosta. Ei näihin asioihin tule muutosta, jos asioita ei nosteta julkisiksi.

Sinänsä yksityisessä palveluntuottamisessa ei ole mitään pahaa ideatasolla, mutta alalle näkyy ajautuvan sortin sakkia ... miksi kansalaisten pitäisi rahoittaa näiden firmojen voitot yhteisistä verorahoista? Ideologisesti joku voi teoretisoida suuntaan tai toiseen, mutta omaisena olen nähnyt, että metsään mennään.

Saman tasoisen palvelun tuottamiseen tarvitaan aina sama määrä ihmisiä ja muita resursseja jotka maksavat summan A - jos kilpailutettu tuottaja tekee tarjouksen hinnalla A ja haluaa tehdä rahaa, niin tuo summa A sisältääkin resurssit+voiton - itse palveluun jää vähemmän rahaa. Siitä näyttää seuraavan, että palveluntuottaja tekee parhaansa huonontaakseen palvelun tasoa sen verran, että haluttu voitto saadaan. Tilaaja ei siis saakaan sen tasoista palvelua kuin ehkä kuvitteli tilanneensa. Kärsijöinä ovat palvelukodin asukkaat ja välillisesti omaiset.

Tähän siis nykyinen palvelujen kilpailuttaminen kannustaa - salakähmäisiin huononnuksiin - ei parempaan palveluun. Markkinatalous toimii tuottajan näkökulmasta kun rahaa tulee firman omistajille, mutta ei veronmaksajan ja palvelun tarvitsijan, koska palvelu huononee - samalla rahalla saadaan vähemmän.

Tuosta ruokahuollon järjestelystä tuli mieleen, että ollaankohan palvelukodista rakentamassa vanhan ajan vankilaa ... lopulta ruokana vain vettä ja homeista leipää. Tulee halvaksi.