maanantai 12. maaliskuuta 2012

Palvelukodin päiväkirja - osa 1/?

Kirjoittelen tässä blogissa kuulumisia Oulussa toimivan kehitysvammaisten palvelukodin toiminnasta asukkaan omaisen näkökulmasta. Kangasrouskun palvelukodin toiminta ei aina ole vastannut hyviä laatukriteerejä, eikä näytä viimeaikaisten tapahtumien perusteella vastaavan tänä päivänäkään - sen takia blogi ei aina myöskään edusta ns. positiivista ajattelua. Toki sellaiseenkin on mahdollisuus, jos aihetta löytyy.

Taustaksi hieman stilisoitu ja lyhennetty lainaus eräästä lähettämästäni sähköpostista tammikuulta 2011:

"... Aikanaan sitä toivoi, että edes tämä muutos omassa, perheen ja lapsen elämässä saataisiin tehtyä niin, että jäisi hyvä ja rauhallinen mieli. Ikävä sanoa, mutta itselle on tämän projektin aikana tullut tunne, että kaupungin ja palveluntuottajan yhdeksi tavoitteeksi on otettu vaativien vanhempien kurmottaminen, eikä muutoksessa apuna oleminen. Ehkä ajatellaan, että kun tieto leviää niin seuraava porukka ei uskalla lähteä vaatimaan eikä tekemään mitään, vaan palataan hallinnon kannalta turvalliseen byrokratiaan, jossa ei tarvitse ihmistä ajatella vaan pelataan numeroilla ja seteleillä - onhan se hallinnon kannalta niin paljon helpompaa.  Ihmettelen kyllä, eikö hallinnossa asioita tosiaan muka voi hoitaa kuunnellen eikä "muka kuunnellen". On ikävää, että byrokratia tappaa inhimillisyyden ja maalaisjärjen näissä asioissa. Toivottavasti kyse ei ole tästä.

Tästä täytyy kuitenkin jatkaa, vaikka ajoittain palvelukodin touhut ja kuulumiset rassavat niin, että verbaalinen painokelvoton ja tällainen kirjallinen, hiukan stilisoitu tuotos purskahtaa pihalle puoliväkisin - osansa purkauksista ovat saaneet myös työkaverit ja tuttavat. Saa nähdä pitääkö tätä kirjelmöintiä jatkaa hautaan asti, vaikka mielellään haluaisi rauhallista aikaa seurailla jälkikasvun elämää, tehdä omia töitä ja eläkkeellä ehkä puuhastella omia harrastuksia ennen kuoppaa. En usko että kaupungin ja Coronarian toimijat oikein ymmärtävät omien hapuilujensa kaikkia vaikutuksia ja sitä miten isoon ihmisjoukkoon heidän toimensa vaikuttavat. Jopa työnantajani ja työtiimini voi kärsiä ajoittain hivenen väsyneestä panoksestani - saa siinä sitten selitellä näitä asioita. ..."


Kyse on siis 2010 syksyllä Ouluun avatusta uudesta kehitysvammaisten palvelukodista, jonka toiminnan Oulun kaupunki kilpailutti mainitulle yksityiselle toimijalle pelkästään halvimman hinnan perusteella, kuten nykyisin on tapana. Ja oman lapsen muutosta sinne. Aika pian alkoi tuntua että kyseisen palveluntuottajan toiminnan ainoa ohjenuora on viivan alle jäävä tulos - vähät asukkaiden asioista, laeista, osaamisesta ja henkilökunnan jaksamisesta - kilpailuasiakirjoissa mainitut kriteerit näyttivät olevan jonkin sortin vitsi, joista ei oikeasti tarvitse välittää kunhan voitto kilpailutuksessa on saatu. Pettymys palveluntuottajan osaamiseen ja asenteeseen oli suuri.

Kirjelmöimällä viralliseen ja vapaamuotoiseen tyyliin, keskustelemalla ja valittamalla aluehallintovirastoon alkoi jo näytää siltä, että toimintaan saadaan jotakin tolkkua - jopa lakeja ja asetuksia alettiin ottaa huomioon - pitihän hallintoviranomaisten edessä esittää ainakin paperilla ja palavereissa hyvää, että saisi puhtaat paperit ... hieman uskalsi luottaa ja levätä omavalvonnasta. Mutta vain hieman.

Nyt 2012 keväällä alkaa näyttää siltä, että palveluyrittäjä alkaa taas limboamaan ja ylittää itsensä riman alittamisessa. Luulin jo, että lakienkin määräämä ruokahuollon järjestely olisi tullut tuottajalle selväksi, kun se on muutamaan kertaan käyty läpi viimeisen vuoden aikana - kuuden viikon ruokalista näkyvillä ja sitä noudatetaan - tätä vaatii myös Oulun kaupunki tilaajana. Vaan ei - nyt on ollut esillä "geneerinen lista" josta muokataan kunkin päivän ateria. Ilmeisesti halvimman saatavilla olevan raaka-aineen mukaan.

Makaronilaatikkoa siis kohta seitsemän kertaa viikossa.  

Listan perusteella saa vaikutelman, että ruokaa myös säännöstellään makkaraviipaleen tarkkuudella ruokailun ohjaajan toimesta, eikä asukas itse saa annostella haluamaansa määrää vaikka olisi siihen täysin kykenevä. Tämä sotii räikeästi ihmisarvoa, sekä kehitysvammahuollon itsenäistämiseen ja omatoimisuuteen tähtääviä tavoitteita vastaan. Kyseessähän ei ole laitos vaan palvelukoti, jossa paino sanalla koti.

Eli ilmeisesti palvelukodin uudelle johtajalle on tullut mieleen - tai hän on saanut ohjeet - että kustannuksia pitää karsia. Sanotaan että menetetty luottamus on vaikea saada takaisin - erityisen vaikeaa se on, jos sen menettää uudelleen vieläpä sellaisen asian takia, joka kertaalleen on puhuttu läpi - ja näin nyt kävi Coronarian suhteen.

Saattaa jostakin tuntua pieneltä jutulta, mutta kun tälle tielle mennään ei loppua näy. Pian ollaan samassa tilanteessa kuin jossakin päin oltiin isolle toimijalle yksityistetyssä vanhustenhuollossa - vaippa päivässä pitää riittää tai vaippoja punnitaan, että joko kusta ja paskaa on tarpeeksi vaihtoa varten - jos ei, niin pistetään takaisin. Vastikään uutisoitiin tämän firman toimitusjohtajan erosta. Ei näihin asioihin tule muutosta, jos asioita ei nosteta julkisiksi.

Sinänsä yksityisessä palveluntuottamisessa ei ole mitään pahaa ideatasolla, mutta alalle näkyy ajautuvan sortin sakkia ... miksi kansalaisten pitäisi rahoittaa näiden firmojen voitot yhteisistä verorahoista? Ideologisesti joku voi teoretisoida suuntaan tai toiseen, mutta omaisena olen nähnyt, että metsään mennään.

Saman tasoisen palvelun tuottamiseen tarvitaan aina sama määrä ihmisiä ja muita resursseja jotka maksavat summan A - jos kilpailutettu tuottaja tekee tarjouksen hinnalla A ja haluaa tehdä rahaa, niin tuo summa A sisältääkin resurssit+voiton - itse palveluun jää vähemmän rahaa. Siitä näyttää seuraavan, että palveluntuottaja tekee parhaansa huonontaakseen palvelun tasoa sen verran, että haluttu voitto saadaan. Tilaaja ei siis saakaan sen tasoista palvelua kuin ehkä kuvitteli tilanneensa. Kärsijöinä ovat palvelukodin asukkaat ja välillisesti omaiset.

Tähän siis nykyinen palvelujen kilpailuttaminen kannustaa - salakähmäisiin huononnuksiin - ei parempaan palveluun. Markkinatalous toimii tuottajan näkökulmasta kun rahaa tulee firman omistajille, mutta ei veronmaksajan ja palvelun tarvitsijan, koska palvelu huononee - samalla rahalla saadaan vähemmän.

Tuosta ruokahuollon järjestelystä tuli mieleen, että ollaankohan palvelukodista rakentamassa vanhan ajan vankilaa ... lopulta ruokana vain vettä ja homeista leipää. Tulee halvaksi.



3 kommenttia:

  1. Karua kerrontaa, mutta liian yleistä

    Kalle Könkölä

    VastaaPoista
  2. tosi hienosti kuvailtu.Tulee vaan pahamieli asukkaitten puolesta.

    VastaaPoista
  3. hienosti kuvailtu. Tulee vaan pahamieli asukkaitten puolesta

    VastaaPoista