maanantai 26. maaliskuuta 2012

Palvelukodin päiväkirja - osa 4/?

Kirjoittelin tuossa toista tarinaa kun aloin miettiä miten tähän on tultu. Miten ollaan siinä tilanteessa, että palvelukodista, jonka piti olla kodinomainen paikka nuorille kehitysvammaisille aikuisille - itsenäistymispaikka lapsillemme - tulee paikka, jossa pitää pelätä, että leipä tai maitolasi viedään kädestä, koska johtajatar on säästöinnossaan päättänyt, että yhdelle asukkaalle riittää viikoksi vajaa litra maitoa ja muutama leipäsiivu? Oma arvioni jutun loppupuolella.

Hyväksyjänä ruokahuollon muutokselle oli Joku Ravintoterapeutti, jonka nimeä ei saatu tietoon vaikka kysyttiin. Se ei oikein tunnu hyvältä, kun pidetään tyhmänä ... Luottamus meni jo yksikön alkumetreillä "näiden tyhmänä pitämisten kanssa". Ei kait nykyjohtajan taustajoukoista vain löydy yllättäviä kaikuja niiltä ajoilta? Ei kait nyt vain taas sattunut johtajaksi ihminen, joka kuvittelee, että kehitysvammaisen vanhempien täytyy olla jotenkin tyhmiä, kun niillä on tällainen lapsi? Ja niitä voi ja saa ja pitää naruttaa firman edun nimissä niin paljon kuin ilkeää - kun ne on niin tyhmiä? Vähemmälläkin on Iltalehden lööppiin päästy.

Palaan tähän, koska vielä tänä viikonloppuna osa asukkaista ei voinut uskoa, että saa ottaa toisenkin leipäpalan, vaan kyseli hoitajalta moneen kertaan saako tosiaan ottaa toisenkin. Ja sentään on jo viikko kulunut toimitusjohtajan antamasta armahduksesta tässä asiassa ... tästä näkee miten helppo on pilata kehitysvammaisen elämää - saada aikaan takapakkia itseluottamuksessa ja osaamisessa. Tällä kertaa tähän tarvittiin vain välinpitämättömän johtajan osaamattomuus.

Eikä tämä ruokahuolto taida olla ainoa asia säästölistalla. Ilmassa leijuu uusia yllätyksiä, koska johtajattarella on näköjään firman täysi tuki takanaan. Johan tuollainen antaa mahtavan vallan tunteen ...

Se siis siitä kodinomaisuudesta. Eivät nämä kehitysvammaisista mitään tietämättömät, pystymetsästä repäistyt nuoret johtajat tai johtajattaret kodinomaisuutta hae, vaan meriittejä uralleen. Kodinomaisuus tulee siitä, että henkilökunta suhtautuu autettaviinsa kuin ihmisiin - ja yksikön johtajan pitäisi olla osa tätä henkilökuntaa. Hänen pitäisi olla se, joka pitää työntekijöidensä ja yksikkönsä puolta ja on kinuamassa rahaa ja panostuksia toimintaan yritykseltä. Ja on edes hiukan empaattinen lähipiirilleen. Eikä siis pelkästään nuoleskele lähintä esimiestään säästöillään ja "tiukalla johtamisellaan".

Nyt johtajatar näyttää olevan niin firman naista että ...  sanoisiko, että on vakka kantensa löytänyt ...

Voin suoraan sanoa, että olen saanut tarpeekseni tästä touhusta, niinkuin kirjoituksistani ehkä tarkkaan lukien näkeekin. Niin kauan kuin Coronaria hoitaa Kangasrouskun palvelukodin asioita en voi luottaa siihen, että nuoreni asiat hoituvat niinkuin pitäisi - piste. Vielä on muutamia sellaisia työntekijöitä, joiden voin olettaa toimivan kuten tuntevat ja osaavat ihmiset toimivat palvelutyössä. Mikäli heidät savustetaan ulos, niin ollaan niin pimeässä metsässä kuin olla voi.



En voi nykymenosta tulla muuhun johtopäätökseen, kuin siihen, että Coronarian toimesta ollaan nyt rakentamassa HOITOLAITOSTA - ei palvelukotia.  Meillä on jo Tahkokangas Oulussa, eiköhän se riittäisi ...



Vastaus kysymykseen, "Miten tähän on tultu?", löytyy yhtälöstä, jossa on tekijöinä halvimmalla hinnalla kilpailuttaminen ja alihintainen tarjous, joilla ajetaan firmaa markkinoille referenssien toivossa. Ja palvelun tilaajan suhtautuminen asiaan, kun selviää, että tuottaja ei pystykään tuottamaan palvelua lupaamallaan hinnalla. En tiedä kannattaisiko tätä esitellä Oululaisena Osaamisena - yritysmaailmassa kun yleensä osataan ja uskalletaan blokata pois epäilyttävät tarjoukset heti kättelyssä. Taitava ostaja on firmalle kuin firmalle kullan arvoinen osaaja - näitä tarvittaisiin kuntiinkin.

Se, jatkaako Coronaria yksikössä, riippuu paljolti Oulun kaupungista. En tiedä kauanko palveluntuottajien "koe-, sopeutumis- tai sisäänajoaikoja" on ollut Oulussa tapana jatkaa - ja kauanko näillä voidaan perustella laadutonta toimintaa palveluksiköiden asukkaille ja heidän omaisilleen. 

Siihen toiseen tarinaan palaan sitten myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Olet oikealla asialla ja rohkeasti kaiken lisäksi. Samoja asioita mekin olemme yrittäneet pitää esillä.

    Voimia taisteluusi!

    VastaaPoista
  2. kaikki nuoret kangasrouskusta pois nn mitähän tapahtuu

    VastaaPoista