perjantai 17. elokuuta 2012

Palvelukodin päiväkirja - osa 7/?

Joku joskus sanoi, että kehitysvammaisen muuttaessa pois kotoa, menee noin vuosi siihen, että asiaan tottuu - varmaan näin onkin, jos huomaa, että lapsi, nuori tai aikuinen pärjää ja hänestä huolehditaan uusissa ympyröissä. Nyt on mennyt kaksi vuotta.

Viimeisimmän jutun jälkeen olen katsellut ja kuunnellut toimintaa Kangasrouskussa - ihan rauhassa - tyrkkimättä blogilla - odottaen, että jotakin positiivista tapahtuisi.  Mutta ihan on sama fiilis kuin kohta kaksi vuotta sitten - tunne joka tuli takaisin viimeisimmän episodin aikana keväällä. Huono.

Viimeisimmät havainnot ja tapahtumat kertovat siitä, että paha olo lisääntyy myös asukkaiden keskuudessa. Yksi asukkaista on joutunut lähtemään osaamattoman hoidon takia ja pahaa mieltä ja vahinkoa on aiheutettu rutkasti muillekin. Todella vakavat seuraukset eivät ole olleet kaukana, kun ei ole ymmärretty mitä sairastuminen voi asukkaalle tarkoittaa. Ruokailun järjestäminen on alkanut taas epäilyttää - olisikohan siinä maidon annostelussa taas säästötoimet vaivihkaa menossa? Mehu- ja vesilasit näyttäisivät olevan usein pöydässä - toki laiha mehu on halvempaa kuin maito. Luottamus siihen, että palveluntuottaja toimii kuten on luvannut, on olematon.

Miksi henkilökunta ei tiedä asukkaiden yksilöllisistä tarpeista juuri mitään? Miksi ollaan taas parin vuoden takaisessa tilanteessa? Pari syytä:

1. Henkilökohtaiset hoitosuunnitelmat ja aiemmin tehdyt asukaskansiot on hylätty tai hävitetty ilmeisen tarpeettomina (tai sitten niitä ei osattu lukea ...). Sen sijaan on pidetty johtajattaren tiedotustilaisuuksia, joissa kerrotaan asioita, jotka voisi hoitaa sähköpostilla, tai kirjeellä, jos ei osaa tietotekniikkaa. Jos vanhemmilta tulee kritiikkiä, siitä vedetään herne nenään ja toimitaan päinvastoin. Asukkaan omahoitaja ei saa osallistua näihin palavereihin - hänhän voisi saada suoraa tietoa vanhemmilta, mikä on laitoshoidossa pahasta ja loukkaa johtajan yksinmääräämisoikeutta hänen laitoksessaan.

2. Henkilökunta on vaihtunut lähes kokonaan johtajattaren laitoshoitoa osaaviin, ilmeisen samanhenkisiin kavereihin. Laitoksen toimintaan kuuluu, että yksilöllistä toimintaa ei ole, vaan kaikki toimivat yhteisten normien ja aikataulujen mukaisesti. Henkilökohtaista avustusta ei ole, elleivät vanhemmat hoida tietoa menoista henkilökohtaiselle avustajalle - johtajatar ei sitä tee - ilmeisesti avustustoiminnan laskutus kaupungille kuitenkin toimii - minkä listan mukaan - sitä en tiedä.

Yksi kuvaava asia on, että saunassa käydään yksitellen ja saunavuoron pituus on 15 minuuttia ... tämä olisi naurettavaa, ellei se olisi surullisen totta. Saunassa käydään silloin kun vuorolistassa lukee - vaikkapa kello 15 - ja sitten yöpuku päälle ja nukkumaan menoa odottamaan - ehkä sen iltapalan saa, jos jääkaapissa sattuu jotakin olemaan. Käykö joku kotonaan saunassa 15 minuutissa ???? Pesuineen ja löylyttelyineen ???? Entä jos saunavuoro on kello 15 ja pitäisi lähteä vaikkapa kuntosalille kello 18?

Ruoasta pidetään sen verran huolta, että asukkaat eivät ainakaan saa leipää ruokailuaikojen ulkopuolella. Vaikka tekisi mieli välipalaa. Keittiön jääkaapit ovat ruokailujen väliajat lukittujen paljeovien takana (tietty - eiväthän vanhemmatkaan pääse sitten urkkimaan ja kuvaamaan jääkaappien sisältöä).

Henkilökunnan perehdyttämisen puute ja vaihtuvuus johtaa siihen, että perusasiat kärsivät.  Uusi henkilökunta ei tiedä asukkaiden palvelusuunnitelmissa sovituista asioista, eikä yksilöllisistä hoitotarpeista, rahankäytön käytännöistä tms. - jotka oli kirjattu siellä asukaskansiossa edellisen johdon ja henkilökunnan aikaan. Kaikkia hoidetaan - ei avusteta ja auteta - saman sapluunan mukaan, vaikka talossa on 15 yksilöä. Näkökulma on puhtaasti laitoshoidon näkökulma.


Ollaan siis takaisin tilanteessa, jossa oltiin kaksi vuotta sitten.  Taikinoidaan osaamattoman ja välinpitämättömän palveluntuottajan kanssa. 

Coronariassa ei ymmärretä, että kehitysvammaisten kanssa toimittaessa ei keikkalääkärimentaliteetilla saada kuin pahaa aikaan. Kehitysvammaisten asumisyksikössä pitää olla motivoitunut ja pysyvä henkilökunta - jatkuva henkilökunnan vaihtuvuus aiheuttaa ahdistusta asukkaissa.


Nykyinen johto ilmeisesti suosii lyhyitä sopimuksia, jotta "hankalasta" henkilökunnasta pääsee helposti eroon.
 
Näyttää myös siltä, että Kangasrouskun johdon mielestä kontaktit henkilökunnan ja vanhempien välillä ovat pahasta. Jotenkin näyttää, että vanhempien kanssa luontevasti toimivista hoitajista tulee hankalaa henkilökuntaa.

Aikoinaan hyväksi todetusta sähköpostilla lähetetystä kuukausikirjeestä nykyinen johtajatar on luopunut samalla kuin asukaskansioistakin, jotka olivat edellisen johdon "työkaluja". Tietoa ei saa kuin itse kaivamalla ja toisilta vanhemmilta kuulemalla.

Jostakin syystä saatetaan kuitenkin soittaa vanhemmille, että nyt on hammastahna loppu tai kuukautissiteitä pitäisi saada ... Näitä menoja varten nuorilla on omaa rahaa ja henkilökunnan tehtävä olisi auttaa nuorta pitämään nämäkin asiat kunnossa. Periaatteessa sen ei pitäisi olla enää vanhempien tehtävä, jos nuori asuu avustettuna omillaan. Nämäkin jutut oli esitetty siellä asukaskansiossa, jota ei enää löydy. Toisaalta sitten esitetään asukkaille maksettavaksi laskuja hankinnoista, jotka kuuluvat hoitajien hoitotyön hygieniaan. Vaikkapa tuhannesta pesulapusta.

Näyttää siis edelleen siltä, että Coronaria rakentaa kehitysvammalaitosta, jossa Coronaria pääsee mahdollisimman helpolla ja tienaa hyvin - kuitenkin Coronarian pitäisi olla Kangasrouskussa asukkaita varten, eikä päinvastoin. Nyt johtajatar henkilökuntakavereineen suunnittelee laitosta sellaiseksi, että hoitajien on siellä helppo olla ja asukkaat ovat kurissa ja nuhteessa - mieluiten omassa huoneessaan ja hiljaa. Tullen syömään kun käsketään ja saunaan kun käsketään. Pukien kun käsketään ja nukkuen kun käsketään.

Kuitenkin oikeasti Kangasrouskun pitäisi olla asukkaiden koti, jossa he saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään. Sisältäen tuen omille aikatauluilleen ja harrastuksilleen henkilökohtaisten avustajien kautta.

Coronaria toimii siis täysin nykyisiä kehitysvammahuollon tavoitteita vastaan. Samoin se toimii vanhempien toiveita vastaan. Asumispalvelu nilkuttaa, henkilökohtainen avustus nilkuttaa, työtoiminta nilkuttaa ...

Kangasrouskussa ollaan todella kaukana TV-sarjan "Toisenlaiset frendit" -maailmasta.


P.S.


Sain juuri kuulla Kangasrouskussa tapahtuneesta pahoinpitelystä ... Onko oikein sijoittaa nuorten kehitysvammaisten asumisyksikköön psyykkisesti epävakaita asukkaita, jotka pahoinpitelevät toisia, kun kaupunki kuitenkin tietää miten huonosti Coronaria on toiminut aiemminkin ... Onko oikein, että yksikön johtaja ei katso asiakseen ilmoittaa pahoinpitelyssä loukkaantuneen asukkaan vanhemmille tapahtuneesta ... Rankaiseeko Coronaria ilmoituksen lopulta tehnyttä hoitajaa "kantelemisesta" vanhemmille ... Kauanko Oulun kaupunki katsoo tätä toimintaa sormiensa läpi ...




6 kommenttia:

  1. Todella järkyttävää. Miksi kaupunki ei osta palveluita kokeneelta tuottajalta, niitäkin varmaan tarjoajissa on ollut. Miksi nuorilla leikitään ja perheillä. Arjen pitäisi näille nuorille olla suhteellisen strukturoitua ja ennenkaikkea turvallista. Olen todella pahoillani tilanteesta :/

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvä Suorakulmaaja kun jaksat tuoda näitä asioita esille. Niin valitettavan totta nuo asiat ovat Kangasrouskussa. On todella uuvuttavaa puolustaa ja vaatia omalle rakkaalle läheiselleen oikeutta ihmisoikeuksien mukaiseen elämään. Jotkut meistä ovat jo täysin uupuneet ja menettäneet jopa työkykynsä tämän Kangasrouskuntien kaksivuotistaipaleen aikana.
    Yritä sinä jaksaa...

    VastaaPoista
  3. Oletettavasti kantelu aluehallintovirastoon on tehty, jos ei niin sellaista väsäämään... Järkyttävää.

    VastaaPoista
  4. Voi luoja mitä menoa!
    Katoin dvd:ltä just "Toisenlaiset Frendit"-sarjaa, mutta tämä Kangasrouskun tapaus tuo mieleen MOGILINON (bulgarian hylätyt kehitysvammaiset, ohjelma alkaa äänillä, joita suomessa kuule vain navetoissa).

    Eikö tämän pitäisi olla hyvinvointivaltio?
    Voin huonosti. Ei riitä että olen ollut psyykkisesti sairas, niin taidan saada taas vakavia oireita. Kiitos Kangasrousku-tarinan.

    Toivon sinulle ja taisteleville kovasti tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Olen kovin järkyttynyt ja pahoillani puolestanne. Oksettaa ajatellakin kuinka kukaan pystyy tekemään työtään noin välinpitämättömästi ja julmasti! Nuorten ja vanhempien puolella on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka lämmöllä ajattelevat ja tsemppaavat teitä eteenpäin, valitettavasti ne ihmiset eivät ilmeisesti ole enää Kangasrouskun palkkalistoilla!

    VastaaPoista
  6. Jatkuuko sama meno vielä? Onko asiat yhtään paremmin?

    VastaaPoista