lauantai 5. lokakuuta 2013

Palvelukodin päiväkirja - osa 9/?

Vuosi sitten syksyllä koitettiin saada Kangasrouskun asioihin tolkkua palaveroimalla pari kertaa "kolmikannalla" - asukkaiden omaiset, Coronaria ja Oulun kaupunki.

Palavereissa tuli selväksi, että vanhempien mielipide oli jonkun toimesta yritetty ohittaa kertomalla päättäjille (lautakunta) omaisten olevan vain ylihuolehtivia vanhempia. Kaupunki vai Coronaria vai molemmat - kumpi vain, niin tällainen tilanne ei ole paras lähtökohta luottamuksen rakentamiselle.

Palveluntuottaja myönsi kokouksissa tehneensä virheitä ja lupasi muutoksia ja parannuksia.
Nyt vuoden kuluttua näyttää kuitenkin siltä, että pienen pintakiillon alle piilotettiin entistä menoa. Onpa Kangasrouskusta kuultu henkilökunnan suusta, että joku asia on tehty "vanhempien takia" tai - "nämä asiathan ovat täällä vain vanhempia varten". Ei siis mennyt viesti perille - olisiko johtunut johtajan asenteesta ja hänen lähiseurapiiristään - jota voisi sanoa laitoshenkilökunnaksi erotuksena niihin, jotka ymmärtävät työnsä luonteen oikein. Valitettavasti talosta on savustettu näitä viimeksi mainittuja osaajia ulos - eihän kukaan jaksa olla sellaisessa työpaikassa, jossa lähin esimies toimii vastoin omaa oikeudentajua ja ammattiosaamista.

Tarkoitus oli esimerkiksi saada asukkaille selkokieliset ruokalistat ja päiväohjelmat näkyville - tämä ei siis ollut tärkeää joillekin henkilökunnassa. Laitoshenkilökunta näytti edelleen pitävän omaisia häiriötekijöinä, joille voi jopa valehdella, jos se vain saa asiat näyttämään paremmilta kuin ovatkaan.

Viimeisen vuoden tapahtumien valossa voi kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos vanhemmat eivät huolehtisi nuortensa asioista - viimeisimpänä uutisena: palvelukodin johtaja on irtisanoutunut jäätyään kiinni varkaudesta. Asukkaan lompakosta oli "lainattu" talon kassaan pitkälle toista sataa euroa ilman lupaa.

Hämmästyttävää on, että jotkut hänen alaisistaan kuuluvat pitävän varkautta vähäpätöisenä ja ihmettelevän, että moinen riittää eroamiseen (tai ehkä paremminkin erottamisen) syyksi.

Onko tosiaan niin kuin aiemmin epäilin, että johtajatar on kerännyt ympärilleen klikin, joiden mielestä asukkaat ovat Coronarian palvelutalossa, heidän työpaikallaan, laitoshoidokkeina.

Onko niin, että Coronarialla on talossa työntekijöitä, jotka eivät ymmärrä olevansa töissä nuorten kotona - auttamassa heitä selviämään päivittäisissä asioissaan? Ja eivät ymmärrä, että nuorten rahat ovat nuorten rahoja - eivät heidän rahojaan, eivät myöskään Coronarian rahoja. Ja että varkaus on varkaus. Ottavatko he "lainaa" myös työkaveriensa lompakoista, jos nämä sattuvat jättämään lompakon vartioimatta - sama asiahan se olisi. Ovatko asukkaat näille vain idiootteja, joille saa sanoa ja tehdä mitä tahansa - eivät siis saman arvoisia ihmisiä kuin muut?

Muutakin kummaa vuoden aikana on jouduttu näkemään. Talossa on sekoitettu asukkaiden lääkkeitä. Ilmeisesti joku henkilökunnasta ei ollut tuntenut asukkaita ja sekoittanut kaksi henkilöä keskenään - vahvat epilepsialääkkeet sai asukas, jolla ei ole epilepsiaa ja toinen jäi ilman tarvitsemaansa lääkitystä. Tästä sentään oli tehty ilmoitus - joka ei tosin johtanut mihinkään merkittäviin toimenpiteisiin kaupungin puolelelta - ei esimerkiksi riittänyt sopimuksen irtisanomiseen.

Mutta miten voi olla niin, että lääkkeitä jakaa henkilö, joka ei osaa yhdistää asukkaan dosettia ja nimeä hänen ulkonäköönsä - ei siis tunne asukasta? Miksi lääkkeen jakaja ei usko asukasta, joka sanoo, että nämä eivät ole hänen lääkkeensä, vaan pakottaa asukkaan ottamaan väärät lääkkeet?

Iltavuorossa voi olla kaksi henkilöä, joista toinen on sairaanhoidon opiskelija ja toinen on koulutukseltaan henkilökohtainen avustaja - onko tämä pari oikeutettu lääkkeiden jakoon? Onko heillä tarvittava koulutus kehitysvammaisten kanssa toimimiseen? Kuka vastaa, jos edellä mainittu lääkevirhe tapahtuu uudelleen? Kuittaako kaupungin virkamies virheen taas toteamuksella: "mutta eihän mitään vakavaa tapahtunut".

Ruokaa säännöstellään. Puhuvat asukkaat sanovat omaisille, että heillä on nälkä - anemiakin on todettu ainakin yhdellä asukkaalla. Kotona ruokaa on alettu hotkia - ihan kuin palvelutalossa olisi opittu kiire ja kilpailu ruuasta. Taloon epäillään hankitun ruokatarvikkeita, joita myydään kaupassa -50% lapulla - siis "parasta ennen", tai "käytettävä ennen" -päivämäärä on nyt tai huomenna. Ja sitten väitetään, että ei ruoassa pyritä säästämään. Ruokamyrkytyksiltä ehkä on säästytty ... kukapa tietää.

Mutta Oulun kaupunki ei katso minkään tapahtuman olevan sellainen, että sopimus Coronarian kanssa voitaisiin sanoa irti. Väärät lääkkeet eivät ole sellainen tapahtuma, pahoinpitelyt eivät ole sellainen tapahtuma - onkohan varkauskaan? Pitääkö jonkun kuolla vääriin lääkkeisiin tai pahoinpitelyyn? Tarvitaanko rikosilmoitus ja poliisitutkimukset ja oikeudenkäynti?

Epäilen, että kaupungin virkamiesten tavoitteena on antaa Coronarialle sopimuksen kaksi optiovuotta jatkoaikaa, tapahtui mitä tahansa - eihän kaupunki saa enää mistään palveluja näin halvalla. Ja asukkaat kärsivät nahoissaan.

Sellainen kysymys on noussut kotikaupungin toiminnasta mieleen, että onko kaupungin laissa määritelty ensisijainen tehtävä (a) suojata virkamiesten palkat, (b) tukea ja suosia epäeettisesti toimivia yrityksiä ja suojella niitä kasvojen menetykseltä, vai (c) tuottaa palveluja kuntalaisille? - Vai peräti (d) kiusata kuntalaisia?



---------

Sosiaalibarometrissä 2013 on todettu, että kunnan rahaa menee yksityisten palvelujen ostamiseen vähintään saman verran ja usein jopa enemmän, kuin palvelun tuottamiseen kunnan omana työnä - ja usein laatu huononee.

Onhan se selvää, että kun palvelusta maksetusta verorahasta pistetään palveluyrityksen omistajien taskuun, sanotaan vaikkapa 10-20 prosenttia tuloksen nimellä, niin se veroraha on sitten pois palvelun tuottamisesta. Ja jos lisätulosta halutaan vaikkapa alihintaisen tarjouksen takia, niin se tehdään laadun kustannuksella.

Miksi sitten kunnissa toimitaan näin - onko kyseessä päättäjien ideologinen pragmaattisuus, jossa väite, jota ei kyseenalaisteta, on: yksityinen on aina kaikin puolin parempaa. Siis kaikki minulle nyt?

Palvelun laatuongelmat on itse nähty tässä reilun 3 vuoden aikana:
  • Kustannuksia on selvästi yritetty väkisin ajaa alas kaikin keinoin - jos on onnistuttu, niin laadun kustannuksella, säästämällä ruoasta ja jopa vessapaperista. Alun perinkin alihintainen tarjous on korostanut tätä asiaa.
  • Tavaroiden kilpailuttaminen on ihan eri asia, kuin sosiaalipalveluiden kilpailuttaminen. Palvelujen tuottaminen yksityisesti voi toimia, jos kustannukset ja laatu määritellään realistisesti ja myös tilaaja on ajan tasalla näiden asioiden suhteen. Eri asia sitten tuleeko tavoiteltuja säästöjä ja laadullista parenemista tätä kautta. Barometrin mukaan ei.
  • Yrittäminen sinänsä on positiivinen asia, jos laillinen ja eettinen osaaminen on kohdillaan. Eettinen puoli valitettavasti tuntuu venyvän huonoon suuntaan - nämä veljet pilaavat vähitellen kaikkien alan yrittäjien maineen.
  • Ja ... nykyisessä vallitsevassa kilpailutustekniikassa (halvin hinta) kuntien on turha edes toivoa säästöjä muilta kuin laadullisesti epäkuranteilta yrittäjiltä. Valitessaan sen halvimman tietää mitä saa ... tähän on olemassa suomalainen sanontakin, mutta jääköön sanomatta.
Sosiaalibarometri 2013: http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/sosiaalibarometri2013.pdf
Yksi monista aiheeseen liittyvistä lehtijutuista (Taloussanomat 23.4.2013)

---------

 Aihepiiriin kuuluu myös juttu vanhushuollon puolelta: Yksityisen vanhusten hoivakodin arkea (Aamulehti 16.1.2013):

"Hoitajat kertoivat myös, kuinka vähän vanhukset saivat ruokaa.
- Ei ollut salaatteja, ei ollut leivänpäällisiä. Ostin omalla rahalla leikkeleitä, kun tuli omaisia, en iljennyt laittaa pelkää leipää ja voita."

Hmm ...