Edellinen blogiteksti on kirjoitettu vuonna 2013 - kohta kuusi vuotta sitten. Ja missä mennään tänään ... ?
Coronarian jälkeen (kului viisi pitkää vuotta ...) kilpailutuksen voitti Medivita, joka lupasi palveluntuottajana tuottaa kaikenlaista kivaa palvelukodin toimintaan - ja möi hoivapalvelunsa puolen vuoden kuluttua kilpailutuksesta Esperi Carelle - siis se siitä Oulun laatukilpailutuksesta ja palveluntuottajan lupauksista. Mitään Medivitan lupaamista asioista ei Medivitan tai Esperin toimesta ole
toteutettu (vaikkapa tietotekniikan käyttöönotto kommunikointivaikeuksisten asukkaiden kanssa - puhuttiin mm. tableteista kuvakirjoituskäyttöön), vaan palvelukodissa toimitaan lähes samalla kaavalla kuin Coronarian
loppuaikoina.
Asukkaille tuli ikävä keittäjän lähtiessä ja muutamien muidenkin hoitajien vaihtuessa (keittäjä ei kuulu Esperin toimintatapaan, vaan ruoan jakelu tai laitto tapahtuu hoitajien toimesta) - onneksi osa osaavasta henkilökunnasta jäi uuden toimijan palkoille - näin pahin skenario ei toteutunut. Omaisille muutos näkyi nuorten lisääntyneenä levottomuutena ja yllättävänä, jopa agressiivisena käytöksenä.
Tänä päivänä tilanne on kuitenkin "asiallinen". Muutaman vuoden sisälle kuitenkin palvelu taas näillä näkymin kilpailutetaan ... ellei Ei Myytävänä -aloite muuta tilannetta.
Tämän kilpailutuskierroksen kaava ja lopputulos oli siis sitä mitä oli odotettavissa ja ennustelin vanhoissa blogeissa:
Medivita voitti kilpailutuksen kovilla lupauksilla, laajensi hoivakotimääräänsä sopivaan myyntikokoon myös muilla kilpailutusvoitoilla ja pisti koko homman myyntiin - nopeasta aikataulusta päätellen tämä oli suunniteltu juttu - ei yritystoiminnassa tehdä myynti- tai ostopäätöksiä hetken mielijohteesta. Käytännössä Medivita siis sai sopimuksen vilpillä - olisi mielenkiintoista tietää toimiko se jopa ostajan bulvaanina.
Ostajana oli iso toimija - Esperi Care - jonka omistaa suurimmalta osin ulkomainen pääomasijoitusyhtiö. Tuottotavoite on uutisten mukaan vähintään 10% luokkaa - ainakin sen verran - todennäköisesti enemmän - pitäisi siis verorahoja nipistää ulkomaille - Esperi Caren omistuspohjalla mahdollisesti veroparatiisiin. Kaiken lisäksi Esperi kikkailee Suomeen maksettavat veronsa minimiin
korkovähennyslakien avulla (Finnwatchin mukaan) - tästä mahdollisuudesta se saa kiittää
nykyistä maan hallitusta, joka ei aikoinaan sisällyttänyt rajoituksia lakipykäliin.
Sivuhuomiona myös se että ensimmäinen palveluntuottaja Coronaria Hoiva on vastikään myyty ruotsiin. Sielläkin siis päästiin tavoitteeseen - rahaa saatiin.
Näin Kangasrousku on pieneltä osaltaan pala pelissä, jota Suomen sotessa pelataan.
Muutama mielen päällä oleva asia vielä ... :
Jatkossa jää nähtäväksi mitä tapahtuu, kun Esperi Care on nyt päässyt valtakunnan otsikoihin vanhustenhoivan "ongelmien" takia. Uutisten mukaan heikot signaalit ovat jääneet johdolta kuulematta - siis omaisten, henkilökunnan ja jopa viranomaisten jo parin vuoden aikana esiin nostamat asiat ovat "heikkoja signaaleja"? Näyttää siltä että Esperin johdolta on tuloksen tekemisen ja verojen kiertämisen riemussa päässyt unohtumaan yksi yrityksen toimiala - hoiva.
Kunnilta saatava raha on ykkösprioriteetti ja hoivakodeissa asuvat vanhukset ja vammaiset rahan tekemisen väline? Jauhelihaa?
Pääministeri on todennut, että tilanne osoittaa että valvonta toimii ... siis ... useamman vuoden ajalla tapahtuneet omaisten ja hoitajien valitukset ja viranomaisilta saadut toiminnan korjauskehotukset eivät auttaneet, tarvittiin kriisi ja mahdollisesti hoivan puutteeseen tai vääriin hoitoihin kuollut vanhus. Yritys vielä itse kertoo, että heikkoja ovat valvojien signaalit - se kertoo oikeastaan sen millaisen painoarvon yritys näille asioille antaa. Onko tilanne jotenkin kiusallinen soten kannalta kun poliitikko ei näe syvempää ongelmaa?
Vai onko taustalla sotelobbaus ja hallituksen sääntelyn purkutalkoot ... tästä tapauksesta pitäisi näkyä miksi sääntelyä tarvitaan. Kummallista etteivät aikuiset yritystaustaiset ihmiset hallituksessa tiedä että epärehelliset toimijat käyttävät hyväkseen kaikki porsaanreiät - tulee mieleen onko Esperin kaltainen toiminta joillekin ideologisesti hyväksyttävää - jopa ihailtavaa? Eikä niitä porsaanreikiä enää tarvitsisi lisää tehdä ...
Anteeksi vain herra pääministeri - valvonta ei toiminut vaan oli hampaaton. Tällaista tilannetta ei pitäisi ensinkään päästä syntymään.
Peruspalveluministeri toteaa seitsemän uutisissa, että myös julkisessa palvelussa on ongelmia - varmasti näinkin - henkilöstömitoitukset ovat sielläkin alakantissa ja kiire sen mukainen. Maakuntiin perustuva sotealue hänen mielestään pelastaa valvonnan - uskallan kyllä epäillä että sote vain etäännyttää valvontaa yksittäisistä hoivayksiköistä, vähentää resursseja ja kaiken maailman Esperit saavat soten tultua touhuta kaikessa rauhassa.
Siinä tämä ministeri oli oikeilla linjoilla, että kuntien kilpailutusosaaminen ei ole aina kohdillaan. Sanoisin, että kilpailutus on sinisilmäistä - hoivayritys ei ole kaveri tai kumppani - se on rahan perässä ja ilman valvontaa ja tarkkoja sopimuksia säästää omaa tulostaan kasvattaakseen - vaikkapa nyt henkilöstömitoituksissa tai asukkaiden ruoassa. Valitettavasti kunnat taas ilmeisesti yrittävät säästää valvontamenoissa - Esperin tapauksen perusteella ministerin painottama "kuntia auttava" omavalvonta näyttää olevan yrityksille lähinnä vitsi. Lopputulos onkin sitten surullista katsottavaa.
Kannattaisiko toimivaan "omassa hallussa olevaan" palveluun sijoittaa resursseja ja rahaa sen sijaan, että toivotaan ja sinisilmäisesti uskotaan - tai uskotellaan - pääomasijoitusvetoisten isojen hoivayritysten keskittyvän muuhunkin kuin omistaja-arvon kasvattamiseen? Niissä toiveissa ja uskossa ei näytä olevan katetta nimeksikään.
Sitten vielä erään veronmaksajan näkökulma: Jos rahan puute on ongelma, niin mieluummin maksan veroja julkiseen toimintaan, jossa raha jää kiertoon Suomeen, kuin saan joltakin yritykseltä verovaroillani maksettua ala-arvoisen huonoa palvelua, josta saadut rahat yritys kiikuttaa Suomen verot kiertäen pääomasijoittajien veroparatiisiin Caymansaarille.
torstai 31. tammikuuta 2019
lauantai 5. lokakuuta 2013
Palvelukodin päiväkirja - osa 9/?
Vuosi sitten syksyllä koitettiin saada Kangasrouskun asioihin tolkkua palaveroimalla pari kertaa "kolmikannalla" - asukkaiden omaiset, Coronaria ja Oulun kaupunki.
Palavereissa tuli selväksi, että vanhempien mielipide oli jonkun toimesta yritetty ohittaa kertomalla päättäjille (lautakunta) omaisten olevan vain ylihuolehtivia vanhempia. Kaupunki vai Coronaria vai molemmat - kumpi vain, niin tällainen tilanne ei ole paras lähtökohta luottamuksen rakentamiselle.
Palveluntuottaja myönsi kokouksissa tehneensä virheitä ja lupasi muutoksia ja parannuksia.
Nyt vuoden kuluttua näyttää kuitenkin siltä, että pienen pintakiillon alle piilotettiin entistä menoa. Onpa Kangasrouskusta kuultu henkilökunnan suusta, että joku asia on tehty "vanhempien takia" tai - "nämä asiathan ovat täällä vain vanhempia varten". Ei siis mennyt viesti perille - olisiko johtunut johtajan asenteesta ja hänen lähiseurapiiristään - jota voisi sanoa laitoshenkilökunnaksi erotuksena niihin, jotka ymmärtävät työnsä luonteen oikein. Valitettavasti talosta on savustettu näitä viimeksi mainittuja osaajia ulos - eihän kukaan jaksa olla sellaisessa työpaikassa, jossa lähin esimies toimii vastoin omaa oikeudentajua ja ammattiosaamista.
Tarkoitus oli esimerkiksi saada asukkaille selkokieliset ruokalistat ja päiväohjelmat näkyville - tämä ei siis ollut tärkeää joillekin henkilökunnassa. Laitoshenkilökunta näytti edelleen pitävän omaisia häiriötekijöinä, joille voi jopa valehdella, jos se vain saa asiat näyttämään paremmilta kuin ovatkaan.
Viimeisen vuoden tapahtumien valossa voi kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos vanhemmat eivät huolehtisi nuortensa asioista - viimeisimpänä uutisena: palvelukodin johtaja on irtisanoutunut jäätyään kiinni varkaudesta. Asukkaan lompakosta oli "lainattu" talon kassaan pitkälle toista sataa euroa ilman lupaa.
Hämmästyttävää on, että jotkut hänen alaisistaan kuuluvat pitävän varkautta vähäpätöisenä ja ihmettelevän, että moinen riittää eroamiseen (tai ehkä paremminkin erottamisen) syyksi.
Onko tosiaan niin kuin aiemmin epäilin, että johtajatar on kerännyt ympärilleen klikin, joiden mielestä asukkaat ovat Coronarian palvelutalossa, heidän työpaikallaan, laitoshoidokkeina.
Onko niin, että Coronarialla on talossa työntekijöitä, jotka eivät ymmärrä olevansa töissä nuorten kotona - auttamassa heitä selviämään päivittäisissä asioissaan? Ja eivät ymmärrä, että nuorten rahat ovat nuorten rahoja - eivät heidän rahojaan, eivät myöskään Coronarian rahoja. Ja että varkaus on varkaus. Ottavatko he "lainaa" myös työkaveriensa lompakoista, jos nämä sattuvat jättämään lompakon vartioimatta - sama asiahan se olisi. Ovatko asukkaat näille vain idiootteja, joille saa sanoa ja tehdä mitä tahansa - eivät siis saman arvoisia ihmisiä kuin muut?
Muutakin kummaa vuoden aikana on jouduttu näkemään. Talossa on sekoitettu asukkaiden lääkkeitä. Ilmeisesti joku henkilökunnasta ei ollut tuntenut asukkaita ja sekoittanut kaksi henkilöä keskenään - vahvat epilepsialääkkeet sai asukas, jolla ei ole epilepsiaa ja toinen jäi ilman tarvitsemaansa lääkitystä. Tästä sentään oli tehty ilmoitus - joka ei tosin johtanut mihinkään merkittäviin toimenpiteisiin kaupungin puolelelta - ei esimerkiksi riittänyt sopimuksen irtisanomiseen.
Mutta miten voi olla niin, että lääkkeitä jakaa henkilö, joka ei osaa yhdistää asukkaan dosettia ja nimeä hänen ulkonäköönsä - ei siis tunne asukasta? Miksi lääkkeen jakaja ei usko asukasta, joka sanoo, että nämä eivät ole hänen lääkkeensä, vaan pakottaa asukkaan ottamaan väärät lääkkeet?
Iltavuorossa voi olla kaksi henkilöä, joista toinen on sairaanhoidon opiskelija ja toinen on koulutukseltaan henkilökohtainen avustaja - onko tämä pari oikeutettu lääkkeiden jakoon? Onko heillä tarvittava koulutus kehitysvammaisten kanssa toimimiseen? Kuka vastaa, jos edellä mainittu lääkevirhe tapahtuu uudelleen? Kuittaako kaupungin virkamies virheen taas toteamuksella: "mutta eihän mitään vakavaa tapahtunut".
Ruokaa säännöstellään. Puhuvat asukkaat sanovat omaisille, että heillä on nälkä - anemiakin on todettu ainakin yhdellä asukkaalla. Kotona ruokaa on alettu hotkia - ihan kuin palvelutalossa olisi opittu kiire ja kilpailu ruuasta. Taloon epäillään hankitun ruokatarvikkeita, joita myydään kaupassa -50% lapulla - siis "parasta ennen", tai "käytettävä ennen" -päivämäärä on nyt tai huomenna. Ja sitten väitetään, että ei ruoassa pyritä säästämään. Ruokamyrkytyksiltä ehkä on säästytty ... kukapa tietää.
Mutta Oulun kaupunki ei katso minkään tapahtuman olevan sellainen, että sopimus Coronarian kanssa voitaisiin sanoa irti. Väärät lääkkeet eivät ole sellainen tapahtuma, pahoinpitelyt eivät ole sellainen tapahtuma - onkohan varkauskaan? Pitääkö jonkun kuolla vääriin lääkkeisiin tai pahoinpitelyyn? Tarvitaanko rikosilmoitus ja poliisitutkimukset ja oikeudenkäynti?
Epäilen, että kaupungin virkamiesten tavoitteena on antaa Coronarialle sopimuksen kaksi optiovuotta jatkoaikaa, tapahtui mitä tahansa - eihän kaupunki saa enää mistään palveluja näin halvalla. Ja asukkaat kärsivät nahoissaan.
Sellainen kysymys on noussut kotikaupungin toiminnasta mieleen, että onko kaupungin laissa määritelty ensisijainen tehtävä (a) suojata virkamiesten palkat, (b) tukea ja suosia epäeettisesti toimivia yrityksiä ja suojella niitä kasvojen menetykseltä, vai (c) tuottaa palveluja kuntalaisille? - Vai peräti (d) kiusata kuntalaisia?
---------
Sosiaalibarometrissä 2013 on todettu, että kunnan rahaa menee yksityisten palvelujen ostamiseen vähintään saman verran ja usein jopa enemmän, kuin palvelun tuottamiseen kunnan omana työnä - ja usein laatu huononee.
Onhan se selvää, että kun palvelusta maksetusta verorahasta pistetään palveluyrityksen omistajien taskuun, sanotaan vaikkapa 10-20 prosenttia tuloksen nimellä, niin se veroraha on sitten pois palvelun tuottamisesta. Ja jos lisätulosta halutaan vaikkapa alihintaisen tarjouksen takia, niin se tehdään laadun kustannuksella.
Miksi sitten kunnissa toimitaan näin - onko kyseessä päättäjien ideologinen pragmaattisuus, jossa väite, jota ei kyseenalaisteta, on: yksityinen on aina kaikin puolin parempaa. Siis kaikki minulle nyt?
Palvelun laatuongelmat on itse nähty tässä reilun 3 vuoden aikana:
Yksi monista aiheeseen liittyvistä lehtijutuista (Taloussanomat 23.4.2013)
---------
Aihepiiriin kuuluu myös juttu vanhushuollon puolelta: Yksityisen vanhusten hoivakodin arkea (Aamulehti 16.1.2013):
"Hoitajat kertoivat myös, kuinka vähän vanhukset saivat ruokaa.
- Ei ollut salaatteja, ei ollut leivänpäällisiä. Ostin omalla rahalla leikkeleitä, kun tuli omaisia, en iljennyt laittaa pelkää leipää ja voita."
Hmm ...
Palavereissa tuli selväksi, että vanhempien mielipide oli jonkun toimesta yritetty ohittaa kertomalla päättäjille (lautakunta) omaisten olevan vain ylihuolehtivia vanhempia. Kaupunki vai Coronaria vai molemmat - kumpi vain, niin tällainen tilanne ei ole paras lähtökohta luottamuksen rakentamiselle.
Palveluntuottaja myönsi kokouksissa tehneensä virheitä ja lupasi muutoksia ja parannuksia.
Nyt vuoden kuluttua näyttää kuitenkin siltä, että pienen pintakiillon alle piilotettiin entistä menoa. Onpa Kangasrouskusta kuultu henkilökunnan suusta, että joku asia on tehty "vanhempien takia" tai - "nämä asiathan ovat täällä vain vanhempia varten". Ei siis mennyt viesti perille - olisiko johtunut johtajan asenteesta ja hänen lähiseurapiiristään - jota voisi sanoa laitoshenkilökunnaksi erotuksena niihin, jotka ymmärtävät työnsä luonteen oikein. Valitettavasti talosta on savustettu näitä viimeksi mainittuja osaajia ulos - eihän kukaan jaksa olla sellaisessa työpaikassa, jossa lähin esimies toimii vastoin omaa oikeudentajua ja ammattiosaamista.
Tarkoitus oli esimerkiksi saada asukkaille selkokieliset ruokalistat ja päiväohjelmat näkyville - tämä ei siis ollut tärkeää joillekin henkilökunnassa. Laitoshenkilökunta näytti edelleen pitävän omaisia häiriötekijöinä, joille voi jopa valehdella, jos se vain saa asiat näyttämään paremmilta kuin ovatkaan.
Viimeisen vuoden tapahtumien valossa voi kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos vanhemmat eivät huolehtisi nuortensa asioista - viimeisimpänä uutisena: palvelukodin johtaja on irtisanoutunut jäätyään kiinni varkaudesta. Asukkaan lompakosta oli "lainattu" talon kassaan pitkälle toista sataa euroa ilman lupaa.
Hämmästyttävää on, että jotkut hänen alaisistaan kuuluvat pitävän varkautta vähäpätöisenä ja ihmettelevän, että moinen riittää eroamiseen (tai ehkä paremminkin erottamisen) syyksi.
Onko tosiaan niin kuin aiemmin epäilin, että johtajatar on kerännyt ympärilleen klikin, joiden mielestä asukkaat ovat Coronarian palvelutalossa, heidän työpaikallaan, laitoshoidokkeina.
Onko niin, että Coronarialla on talossa työntekijöitä, jotka eivät ymmärrä olevansa töissä nuorten kotona - auttamassa heitä selviämään päivittäisissä asioissaan? Ja eivät ymmärrä, että nuorten rahat ovat nuorten rahoja - eivät heidän rahojaan, eivät myöskään Coronarian rahoja. Ja että varkaus on varkaus. Ottavatko he "lainaa" myös työkaveriensa lompakoista, jos nämä sattuvat jättämään lompakon vartioimatta - sama asiahan se olisi. Ovatko asukkaat näille vain idiootteja, joille saa sanoa ja tehdä mitä tahansa - eivät siis saman arvoisia ihmisiä kuin muut?
Muutakin kummaa vuoden aikana on jouduttu näkemään. Talossa on sekoitettu asukkaiden lääkkeitä. Ilmeisesti joku henkilökunnasta ei ollut tuntenut asukkaita ja sekoittanut kaksi henkilöä keskenään - vahvat epilepsialääkkeet sai asukas, jolla ei ole epilepsiaa ja toinen jäi ilman tarvitsemaansa lääkitystä. Tästä sentään oli tehty ilmoitus - joka ei tosin johtanut mihinkään merkittäviin toimenpiteisiin kaupungin puolelelta - ei esimerkiksi riittänyt sopimuksen irtisanomiseen.
Mutta miten voi olla niin, että lääkkeitä jakaa henkilö, joka ei osaa yhdistää asukkaan dosettia ja nimeä hänen ulkonäköönsä - ei siis tunne asukasta? Miksi lääkkeen jakaja ei usko asukasta, joka sanoo, että nämä eivät ole hänen lääkkeensä, vaan pakottaa asukkaan ottamaan väärät lääkkeet?
Iltavuorossa voi olla kaksi henkilöä, joista toinen on sairaanhoidon opiskelija ja toinen on koulutukseltaan henkilökohtainen avustaja - onko tämä pari oikeutettu lääkkeiden jakoon? Onko heillä tarvittava koulutus kehitysvammaisten kanssa toimimiseen? Kuka vastaa, jos edellä mainittu lääkevirhe tapahtuu uudelleen? Kuittaako kaupungin virkamies virheen taas toteamuksella: "mutta eihän mitään vakavaa tapahtunut".
Ruokaa säännöstellään. Puhuvat asukkaat sanovat omaisille, että heillä on nälkä - anemiakin on todettu ainakin yhdellä asukkaalla. Kotona ruokaa on alettu hotkia - ihan kuin palvelutalossa olisi opittu kiire ja kilpailu ruuasta. Taloon epäillään hankitun ruokatarvikkeita, joita myydään kaupassa -50% lapulla - siis "parasta ennen", tai "käytettävä ennen" -päivämäärä on nyt tai huomenna. Ja sitten väitetään, että ei ruoassa pyritä säästämään. Ruokamyrkytyksiltä ehkä on säästytty ... kukapa tietää.
Mutta Oulun kaupunki ei katso minkään tapahtuman olevan sellainen, että sopimus Coronarian kanssa voitaisiin sanoa irti. Väärät lääkkeet eivät ole sellainen tapahtuma, pahoinpitelyt eivät ole sellainen tapahtuma - onkohan varkauskaan? Pitääkö jonkun kuolla vääriin lääkkeisiin tai pahoinpitelyyn? Tarvitaanko rikosilmoitus ja poliisitutkimukset ja oikeudenkäynti?
Epäilen, että kaupungin virkamiesten tavoitteena on antaa Coronarialle sopimuksen kaksi optiovuotta jatkoaikaa, tapahtui mitä tahansa - eihän kaupunki saa enää mistään palveluja näin halvalla. Ja asukkaat kärsivät nahoissaan.
Sellainen kysymys on noussut kotikaupungin toiminnasta mieleen, että onko kaupungin laissa määritelty ensisijainen tehtävä (a) suojata virkamiesten palkat, (b) tukea ja suosia epäeettisesti toimivia yrityksiä ja suojella niitä kasvojen menetykseltä, vai (c) tuottaa palveluja kuntalaisille? - Vai peräti (d) kiusata kuntalaisia?
---------
Sosiaalibarometrissä 2013 on todettu, että kunnan rahaa menee yksityisten palvelujen ostamiseen vähintään saman verran ja usein jopa enemmän, kuin palvelun tuottamiseen kunnan omana työnä - ja usein laatu huononee.
Onhan se selvää, että kun palvelusta maksetusta verorahasta pistetään palveluyrityksen omistajien taskuun, sanotaan vaikkapa 10-20 prosenttia tuloksen nimellä, niin se veroraha on sitten pois palvelun tuottamisesta. Ja jos lisätulosta halutaan vaikkapa alihintaisen tarjouksen takia, niin se tehdään laadun kustannuksella.
Miksi sitten kunnissa toimitaan näin - onko kyseessä päättäjien ideologinen pragmaattisuus, jossa väite, jota ei kyseenalaisteta, on: yksityinen on aina kaikin puolin parempaa. Siis kaikki minulle nyt?
Palvelun laatuongelmat on itse nähty tässä reilun 3 vuoden aikana:
- Kustannuksia on selvästi yritetty väkisin ajaa alas kaikin keinoin - jos on onnistuttu, niin laadun kustannuksella, säästämällä ruoasta ja jopa vessapaperista. Alun perinkin alihintainen tarjous on korostanut tätä asiaa.
- Tavaroiden kilpailuttaminen on ihan eri asia, kuin sosiaalipalveluiden kilpailuttaminen. Palvelujen tuottaminen yksityisesti voi toimia, jos kustannukset ja laatu määritellään realistisesti ja myös tilaaja on ajan tasalla näiden asioiden suhteen. Eri asia sitten tuleeko tavoiteltuja säästöjä ja laadullista parenemista tätä kautta. Barometrin mukaan ei.
- Yrittäminen sinänsä on positiivinen asia, jos laillinen ja eettinen osaaminen on kohdillaan. Eettinen puoli valitettavasti tuntuu venyvän huonoon suuntaan - nämä veljet pilaavat vähitellen kaikkien alan yrittäjien maineen.
- Ja ... nykyisessä vallitsevassa kilpailutustekniikassa (halvin hinta) kuntien on turha edes toivoa säästöjä muilta kuin laadullisesti epäkuranteilta yrittäjiltä. Valitessaan sen halvimman tietää mitä saa ... tähän on olemassa suomalainen sanontakin, mutta jääköön sanomatta.
Yksi monista aiheeseen liittyvistä lehtijutuista (Taloussanomat 23.4.2013)
---------
Aihepiiriin kuuluu myös juttu vanhushuollon puolelta: Yksityisen vanhusten hoivakodin arkea (Aamulehti 16.1.2013):
"Hoitajat kertoivat myös, kuinka vähän vanhukset saivat ruokaa.
- Ei ollut salaatteja, ei ollut leivänpäällisiä. Ostin omalla rahalla leikkeleitä, kun tuli omaisia, en iljennyt laittaa pelkää leipää ja voita."
Hmm ...
torstai 22. elokuuta 2013
Palvelukodin päiväkirja - osa 8/?
Kangasrouskun viimeisimmästä vuodesta ehkä myöhemmin. Tänään järkytti ja sai aikaan "deja vu"-tunnelman TV-ohjelma.
Tuli katsottua Yle Fem-kanavalta ohjelma yksityisestä vanhustenhuollosta Ruotsissa - ohjelma kertoi monikansallisten pääomasijoittajien Carema-yrityksen bisneksistä erään kunnan kanssa.
http://areena.yle.fi/tv/1805827 (katsottavissa 21.9.2013 saakka)
Karmeata katsottavaa - asioiden salailua, säästöjä ruoassa, vääriä hoitoja, hygieniapuutteita, laadun huononemista (aiempaan kunnalliseen toimintaan verrattuna), tarvikepulaa (vaikkapa pesulaput, joita muuten Kangasrouskussakin on yritetty maksattaa/maksatettu asukkailla ...) , omaiset tekevät osan töistä, henkilökuntaa on liian vähän (vaikka raporteissa toisin väitetään), sairasloman sijaisissa säästetään.
Kaikki toiminta tuossa ruotsalaisessa hoitokodissa perustui ohjelman mukaan vain tuloksen maksimointiin, vaikka johto muuta väittikin - asukkaista ja hoidon laadusta viis. Ohjelmassa paljastetaan myös kuinka hoidon ostanutta ruotsalaista kuntaa harhautettiin. Yllätystarkastuksiinkin oli varauduttu koodisanoilla ... sovittu kuulutus tiedotti henkilökunnalle, että tarkastajat ovat talossa ...
Niin paljon ja niin tuttuja asioita ja epäilyjä myös Kangasrouskun matkan varrelta. Niin tutun tuntuista puhetta ja tunnetta vanhusten omaisilta - ja niin samat asenteet viranomaisilla ja yrityksen edustajilla, että pahaa teki.
Tämäkö on kehitysvammaisten ja vanhusten tulevaisuus myös Oulussa - Suomessa? Onko tämä parempaa kuin kunnan oma toiminta, jossa poliittinen ja virkamieskontrolli on lähellä ja hintakin halvempi? Kuka tätä haluaa ja miksi? Miksi Oulussakin pitää siirtää väheneviä verorahoja pääomasijoittajien taskuun?
Noin vuosi sitten Oulussa käytiin "kolmikantaneuvotteluja", joissa nostettiin näitä asioita Kangasrouskun osalta esiin. Saatiin palaveri aikaan, vaikka joltakin taholta asiaa yritettiin kampittaa mainostamalla omaisia kunnan poliittisille päättäjille "vain ylireagoiviksi vanhemmiksi". Jotenkin kylmäsi kun tuossa ruotsalaisessa ohjelmassa pidettiin samanlaista palaveria melkein samanlaisella miehityksellä - ja melkein samanlaisin sanankääntein ... ja samoista syistä.
perjantai 17. elokuuta 2012
Palvelukodin päiväkirja - osa 7/?
Joku joskus sanoi, että kehitysvammaisen muuttaessa pois kotoa, menee
noin vuosi siihen, että asiaan tottuu - varmaan näin onkin, jos huomaa,
että lapsi, nuori tai aikuinen pärjää ja hänestä huolehditaan uusissa
ympyröissä. Nyt on mennyt kaksi vuotta.
Viimeisimmän jutun jälkeen olen katsellut ja kuunnellut toimintaa Kangasrouskussa - ihan rauhassa - tyrkkimättä blogilla - odottaen, että jotakin positiivista tapahtuisi. Mutta ihan on sama fiilis kuin kohta kaksi vuotta sitten - tunne joka tuli takaisin viimeisimmän episodin aikana keväällä. Huono.
Viimeisimmät havainnot ja tapahtumat kertovat siitä, että paha olo lisääntyy myös asukkaiden keskuudessa. Yksi asukkaista on joutunut lähtemään osaamattoman hoidon takia ja pahaa mieltä ja vahinkoa on aiheutettu rutkasti muillekin. Todella vakavat seuraukset eivät ole olleet kaukana, kun ei ole ymmärretty mitä sairastuminen voi asukkaalle tarkoittaa. Ruokailun järjestäminen on alkanut taas epäilyttää - olisikohan siinä maidon annostelussa taas säästötoimet vaivihkaa menossa? Mehu- ja vesilasit näyttäisivät olevan usein pöydässä - toki laiha mehu on halvempaa kuin maito. Luottamus siihen, että palveluntuottaja toimii kuten on luvannut, on olematon.
Miksi henkilökunta ei tiedä asukkaiden yksilöllisistä tarpeista juuri mitään? Miksi ollaan taas parin vuoden takaisessa tilanteessa? Pari syytä:
1. Henkilökohtaiset hoitosuunnitelmat ja aiemmin tehdyt asukaskansiot on hylätty tai hävitetty ilmeisen tarpeettomina (tai sitten niitä ei osattu lukea ...). Sen sijaan on pidetty johtajattaren tiedotustilaisuuksia, joissa kerrotaan asioita, jotka voisi hoitaa sähköpostilla, tai kirjeellä, jos ei osaa tietotekniikkaa. Jos vanhemmilta tulee kritiikkiä, siitä vedetään herne nenään ja toimitaan päinvastoin. Asukkaan omahoitaja ei saa osallistua näihin palavereihin - hänhän voisi saada suoraa tietoa vanhemmilta, mikä on laitoshoidossa pahasta ja loukkaa johtajan yksinmääräämisoikeutta hänen laitoksessaan.
2. Henkilökunta on vaihtunut lähes kokonaan johtajattaren laitoshoitoa osaaviin, ilmeisen samanhenkisiin kavereihin. Laitoksen toimintaan kuuluu, että yksilöllistä toimintaa ei ole, vaan kaikki toimivat yhteisten normien ja aikataulujen mukaisesti. Henkilökohtaista avustusta ei ole, elleivät vanhemmat hoida tietoa menoista henkilökohtaiselle avustajalle - johtajatar ei sitä tee - ilmeisesti avustustoiminnan laskutus kaupungille kuitenkin toimii - minkä listan mukaan - sitä en tiedä.
Yksi kuvaava asia on, että saunassa käydään yksitellen ja saunavuoron pituus on 15 minuuttia ... tämä olisi naurettavaa, ellei se olisi surullisen totta. Saunassa käydään silloin kun vuorolistassa lukee - vaikkapa kello 15 - ja sitten yöpuku päälle ja nukkumaan menoa odottamaan - ehkä sen iltapalan saa, jos jääkaapissa sattuu jotakin olemaan. Käykö joku kotonaan saunassa 15 minuutissa ???? Pesuineen ja löylyttelyineen ???? Entä jos saunavuoro on kello 15 ja pitäisi lähteä vaikkapa kuntosalille kello 18?
Ruoasta pidetään sen verran huolta, että asukkaat eivät ainakaan saa leipää ruokailuaikojen ulkopuolella. Vaikka tekisi mieli välipalaa. Keittiön jääkaapit ovat ruokailujen väliajat lukittujen paljeovien takana (tietty - eiväthän vanhemmatkaan pääse sitten urkkimaan ja kuvaamaan jääkaappien sisältöä).
Henkilökunnan perehdyttämisen puute ja vaihtuvuus johtaa siihen, että perusasiat kärsivät. Uusi henkilökunta ei tiedä asukkaiden palvelusuunnitelmissa sovituista asioista, eikä yksilöllisistä hoitotarpeista, rahankäytön käytännöistä tms. - jotka oli kirjattu siellä asukaskansiossa edellisen johdon ja henkilökunnan aikaan. Kaikkia hoidetaan - ei avusteta ja auteta - saman sapluunan mukaan, vaikka talossa on 15 yksilöä. Näkökulma on puhtaasti laitoshoidon näkökulma.
Ollaan siis takaisin tilanteessa, jossa oltiin kaksi vuotta sitten. Taikinoidaan osaamattoman ja välinpitämättömän palveluntuottajan kanssa.
Coronariassa ei ymmärretä, että kehitysvammaisten kanssa toimittaessa ei keikkalääkärimentaliteetilla saada kuin pahaa aikaan. Kehitysvammaisten asumisyksikössä pitää olla motivoitunut ja pysyvä henkilökunta - jatkuva henkilökunnan vaihtuvuus aiheuttaa ahdistusta asukkaissa.
Nykyinen johto ilmeisesti suosii lyhyitä sopimuksia, jotta "hankalasta" henkilökunnasta pääsee helposti eroon.
Näyttää myös siltä, että Kangasrouskun johdon mielestä kontaktit henkilökunnan ja vanhempien välillä ovat pahasta. Jotenkin näyttää, että vanhempien kanssa luontevasti toimivista hoitajista tulee hankalaa henkilökuntaa.
Aikoinaan hyväksi todetusta sähköpostilla lähetetystä kuukausikirjeestä nykyinen johtajatar on luopunut samalla kuin asukaskansioistakin, jotka olivat edellisen johdon "työkaluja". Tietoa ei saa kuin itse kaivamalla ja toisilta vanhemmilta kuulemalla.
Jostakin syystä saatetaan kuitenkin soittaa vanhemmille, että nyt on hammastahna loppu tai kuukautissiteitä pitäisi saada ... Näitä menoja varten nuorilla on omaa rahaa ja henkilökunnan tehtävä olisi auttaa nuorta pitämään nämäkin asiat kunnossa. Periaatteessa sen ei pitäisi olla enää vanhempien tehtävä, jos nuori asuu avustettuna omillaan. Nämäkin jutut oli esitetty siellä asukaskansiossa, jota ei enää löydy. Toisaalta sitten esitetään asukkaille maksettavaksi laskuja hankinnoista, jotka kuuluvat hoitajien hoitotyön hygieniaan. Vaikkapa tuhannesta pesulapusta.
Näyttää siis edelleen siltä, että Coronaria rakentaa kehitysvammalaitosta, jossa Coronaria pääsee mahdollisimman helpolla ja tienaa hyvin - kuitenkin Coronarian pitäisi olla Kangasrouskussa asukkaita varten, eikä päinvastoin. Nyt johtajatar henkilökuntakavereineen suunnittelee laitosta sellaiseksi, että hoitajien on siellä helppo olla ja asukkaat ovat kurissa ja nuhteessa - mieluiten omassa huoneessaan ja hiljaa. Tullen syömään kun käsketään ja saunaan kun käsketään. Pukien kun käsketään ja nukkuen kun käsketään.
Kuitenkin oikeasti Kangasrouskun pitäisi olla asukkaiden koti, jossa he saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään. Sisältäen tuen omille aikatauluilleen ja harrastuksilleen henkilökohtaisten avustajien kautta.
Coronaria toimii siis täysin nykyisiä kehitysvammahuollon tavoitteita vastaan. Samoin se toimii vanhempien toiveita vastaan. Asumispalvelu nilkuttaa, henkilökohtainen avustus nilkuttaa, työtoiminta nilkuttaa ...
Kangasrouskussa ollaan todella kaukana TV-sarjan "Toisenlaiset frendit" -maailmasta.
P.S.
Sain juuri kuulla Kangasrouskussa tapahtuneesta pahoinpitelystä ... Onko oikein sijoittaa nuorten kehitysvammaisten asumisyksikköön psyykkisesti epävakaita asukkaita, jotka pahoinpitelevät toisia, kun kaupunki kuitenkin tietää miten huonosti Coronaria on toiminut aiemminkin ... Onko oikein, että yksikön johtaja ei katso asiakseen ilmoittaa pahoinpitelyssä loukkaantuneen asukkaan vanhemmille tapahtuneesta ... Rankaiseeko Coronaria ilmoituksen lopulta tehnyttä hoitajaa "kantelemisesta" vanhemmille ... Kauanko Oulun kaupunki katsoo tätä toimintaa sormiensa läpi ...
Viimeisimmän jutun jälkeen olen katsellut ja kuunnellut toimintaa Kangasrouskussa - ihan rauhassa - tyrkkimättä blogilla - odottaen, että jotakin positiivista tapahtuisi. Mutta ihan on sama fiilis kuin kohta kaksi vuotta sitten - tunne joka tuli takaisin viimeisimmän episodin aikana keväällä. Huono.
Viimeisimmät havainnot ja tapahtumat kertovat siitä, että paha olo lisääntyy myös asukkaiden keskuudessa. Yksi asukkaista on joutunut lähtemään osaamattoman hoidon takia ja pahaa mieltä ja vahinkoa on aiheutettu rutkasti muillekin. Todella vakavat seuraukset eivät ole olleet kaukana, kun ei ole ymmärretty mitä sairastuminen voi asukkaalle tarkoittaa. Ruokailun järjestäminen on alkanut taas epäilyttää - olisikohan siinä maidon annostelussa taas säästötoimet vaivihkaa menossa? Mehu- ja vesilasit näyttäisivät olevan usein pöydässä - toki laiha mehu on halvempaa kuin maito. Luottamus siihen, että palveluntuottaja toimii kuten on luvannut, on olematon.
Miksi henkilökunta ei tiedä asukkaiden yksilöllisistä tarpeista juuri mitään? Miksi ollaan taas parin vuoden takaisessa tilanteessa? Pari syytä:
1. Henkilökohtaiset hoitosuunnitelmat ja aiemmin tehdyt asukaskansiot on hylätty tai hävitetty ilmeisen tarpeettomina (tai sitten niitä ei osattu lukea ...). Sen sijaan on pidetty johtajattaren tiedotustilaisuuksia, joissa kerrotaan asioita, jotka voisi hoitaa sähköpostilla, tai kirjeellä, jos ei osaa tietotekniikkaa. Jos vanhemmilta tulee kritiikkiä, siitä vedetään herne nenään ja toimitaan päinvastoin. Asukkaan omahoitaja ei saa osallistua näihin palavereihin - hänhän voisi saada suoraa tietoa vanhemmilta, mikä on laitoshoidossa pahasta ja loukkaa johtajan yksinmääräämisoikeutta hänen laitoksessaan.
2. Henkilökunta on vaihtunut lähes kokonaan johtajattaren laitoshoitoa osaaviin, ilmeisen samanhenkisiin kavereihin. Laitoksen toimintaan kuuluu, että yksilöllistä toimintaa ei ole, vaan kaikki toimivat yhteisten normien ja aikataulujen mukaisesti. Henkilökohtaista avustusta ei ole, elleivät vanhemmat hoida tietoa menoista henkilökohtaiselle avustajalle - johtajatar ei sitä tee - ilmeisesti avustustoiminnan laskutus kaupungille kuitenkin toimii - minkä listan mukaan - sitä en tiedä.
Yksi kuvaava asia on, että saunassa käydään yksitellen ja saunavuoron pituus on 15 minuuttia ... tämä olisi naurettavaa, ellei se olisi surullisen totta. Saunassa käydään silloin kun vuorolistassa lukee - vaikkapa kello 15 - ja sitten yöpuku päälle ja nukkumaan menoa odottamaan - ehkä sen iltapalan saa, jos jääkaapissa sattuu jotakin olemaan. Käykö joku kotonaan saunassa 15 minuutissa ???? Pesuineen ja löylyttelyineen ???? Entä jos saunavuoro on kello 15 ja pitäisi lähteä vaikkapa kuntosalille kello 18?
Ruoasta pidetään sen verran huolta, että asukkaat eivät ainakaan saa leipää ruokailuaikojen ulkopuolella. Vaikka tekisi mieli välipalaa. Keittiön jääkaapit ovat ruokailujen väliajat lukittujen paljeovien takana (tietty - eiväthän vanhemmatkaan pääse sitten urkkimaan ja kuvaamaan jääkaappien sisältöä).
Henkilökunnan perehdyttämisen puute ja vaihtuvuus johtaa siihen, että perusasiat kärsivät. Uusi henkilökunta ei tiedä asukkaiden palvelusuunnitelmissa sovituista asioista, eikä yksilöllisistä hoitotarpeista, rahankäytön käytännöistä tms. - jotka oli kirjattu siellä asukaskansiossa edellisen johdon ja henkilökunnan aikaan. Kaikkia hoidetaan - ei avusteta ja auteta - saman sapluunan mukaan, vaikka talossa on 15 yksilöä. Näkökulma on puhtaasti laitoshoidon näkökulma.
Ollaan siis takaisin tilanteessa, jossa oltiin kaksi vuotta sitten. Taikinoidaan osaamattoman ja välinpitämättömän palveluntuottajan kanssa.
Coronariassa ei ymmärretä, että kehitysvammaisten kanssa toimittaessa ei keikkalääkärimentaliteetilla saada kuin pahaa aikaan. Kehitysvammaisten asumisyksikössä pitää olla motivoitunut ja pysyvä henkilökunta - jatkuva henkilökunnan vaihtuvuus aiheuttaa ahdistusta asukkaissa.
Nykyinen johto ilmeisesti suosii lyhyitä sopimuksia, jotta "hankalasta" henkilökunnasta pääsee helposti eroon.
Näyttää myös siltä, että Kangasrouskun johdon mielestä kontaktit henkilökunnan ja vanhempien välillä ovat pahasta. Jotenkin näyttää, että vanhempien kanssa luontevasti toimivista hoitajista tulee hankalaa henkilökuntaa.
Aikoinaan hyväksi todetusta sähköpostilla lähetetystä kuukausikirjeestä nykyinen johtajatar on luopunut samalla kuin asukaskansioistakin, jotka olivat edellisen johdon "työkaluja". Tietoa ei saa kuin itse kaivamalla ja toisilta vanhemmilta kuulemalla.
Jostakin syystä saatetaan kuitenkin soittaa vanhemmille, että nyt on hammastahna loppu tai kuukautissiteitä pitäisi saada ... Näitä menoja varten nuorilla on omaa rahaa ja henkilökunnan tehtävä olisi auttaa nuorta pitämään nämäkin asiat kunnossa. Periaatteessa sen ei pitäisi olla enää vanhempien tehtävä, jos nuori asuu avustettuna omillaan. Nämäkin jutut oli esitetty siellä asukaskansiossa, jota ei enää löydy. Toisaalta sitten esitetään asukkaille maksettavaksi laskuja hankinnoista, jotka kuuluvat hoitajien hoitotyön hygieniaan. Vaikkapa tuhannesta pesulapusta.
Näyttää siis edelleen siltä, että Coronaria rakentaa kehitysvammalaitosta, jossa Coronaria pääsee mahdollisimman helpolla ja tienaa hyvin - kuitenkin Coronarian pitäisi olla Kangasrouskussa asukkaita varten, eikä päinvastoin. Nyt johtajatar henkilökuntakavereineen suunnittelee laitosta sellaiseksi, että hoitajien on siellä helppo olla ja asukkaat ovat kurissa ja nuhteessa - mieluiten omassa huoneessaan ja hiljaa. Tullen syömään kun käsketään ja saunaan kun käsketään. Pukien kun käsketään ja nukkuen kun käsketään.
Kuitenkin oikeasti Kangasrouskun pitäisi olla asukkaiden koti, jossa he saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään. Sisältäen tuen omille aikatauluilleen ja harrastuksilleen henkilökohtaisten avustajien kautta.
Coronaria toimii siis täysin nykyisiä kehitysvammahuollon tavoitteita vastaan. Samoin se toimii vanhempien toiveita vastaan. Asumispalvelu nilkuttaa, henkilökohtainen avustus nilkuttaa, työtoiminta nilkuttaa ...
Kangasrouskussa ollaan todella kaukana TV-sarjan "Toisenlaiset frendit" -maailmasta.
P.S.
Sain juuri kuulla Kangasrouskussa tapahtuneesta pahoinpitelystä ... Onko oikein sijoittaa nuorten kehitysvammaisten asumisyksikköön psyykkisesti epävakaita asukkaita, jotka pahoinpitelevät toisia, kun kaupunki kuitenkin tietää miten huonosti Coronaria on toiminut aiemminkin ... Onko oikein, että yksikön johtaja ei katso asiakseen ilmoittaa pahoinpitelyssä loukkaantuneen asukkaan vanhemmille tapahtuneesta ... Rankaiseeko Coronaria ilmoituksen lopulta tehnyttä hoitajaa "kantelemisesta" vanhemmille ... Kauanko Oulun kaupunki katsoo tätä toimintaa sormiensa läpi ...
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Palvelukodin päiväkirja - osa 6/?
Jonkin aikaa on täytynyt reissata ja stressata työhommien takia niin, ettei oikein aika ja energia ole riittänyt blogipäivityksiin - tällä kertaa näin päin. Joku kommentaattori oli jo asiasta hermostunutkin ja lytännyt koko blogin, kun ei kymmenessä minuutissa kommentti ilmestynyt jutun alle. En tosiaankaan päivystä tämän kirjoitelman äärellä jatkuvasti.
Blogin voi toki kyseenalaistaa - sen, mihin se vaikuttaa ja miten, tai vaikuttaako ollenkaan - eli onko se ihan turha? Sitähän ei koskaan voi tietää ... jos ei vaikuta, niin sitten ei. Sitten se on vain yksi netissä kelluva purkaus - mutta minun julkistettu mielipiteeni kuitenkin. Negatiivispainotteinen ja kriittinen blogi on ollut, koska se kirposi negatiivisesta asiasta. Voin sanoa, että ihan viime päivinäkin Kangasrouskusta on tullut tietooni uutisia, jotka eivät positiivistä sananhelinää herätä. Näitä en voi tähän blogiin kirjoittaa vaikka mieli tekisi, koska yksityisyyden suoja koskee blogejakin. Omaan mielialaan ja sitä kautta blogin sävyyn nekin uutiset kuitenkin vaikuttavat.
Ja on tällä tarinalla ollut jokunen lukijakin.
Positiivinen juttu on, että arki pyörii Kangasrouskussa edes jotenkin lähes kaikkien asukkaiden osalta. Ei kuitenkaan kaikkien - valitettavasti.
Eli kuten aiemmin toin esiin - tätä blogia ei todennäköisesti olisi olemassa, ellei Kangasrouskun alkutaival olisi ollut niin takkuinen ja ellei tänä keväänä olisi taas menty raskaasti metsään. Sanotaan että ensivaikutelma on tärkein ja sen luomisessa palveluntuottaja epäonnistui aikoinaan täysin. Sieltä kumpuaa se epäluottamus, joka syvenee aina kun tulee viime aikojen tapaisia tapahtumia.
"Virallisia" palavereita on pidetty pilvin pimein ja seurantaa ja valvontaa tehty, mutta silti pääsee tapahtumaan tämän keväisen ruokajupakan kaltaisia juttuja. Palaverit palaverien perään eivät auta, kun ei ole todellista tahtoa toimia kuten on sovittu. Maalaisjärkikin tuntuu joskus puuttuvan.
Blogikommenteista voin sanoa, että ei niitä aivan hirveästi ole ollut tyrkyllä julkaistavaksi - nuo julkaistut mitkä juttujen alta löytyvät miinus yksi julkaisematon, joka tuki kirjoitustani ehkä hivenen liian agressiivisesti - osin ihan asiallinen sekin, mutta ehkä vähän päällekäypä verrattuna blogiin ... . Minuun ja koko blogiin hermostuneelta kommentoijaltakin on vain nuo nyt julkaistut kommentit - ei sen enempää positiivista juttua Kangasrouskusta siis häneltäkään.
Erittäin agressiiviset kommentit eivät siis tule menemään läpi. Perusteltu kommentointi ja kritiikki kirjoituksia kohtaan kyllä - positiivinen ja negatiivinen. Trolleja ilmestyy vapaasti kommentoitaviin blogeihin ihan liian kanssa ... sen takia moderointi.
Ja todellakin - jos joku löytää jotakin positiivista sanottavaa Kangasrouskun nykytilasta, niin tervetuloa kommentoimaan. Tähän synkkyyteen kaivataan piristystä.
Blogin voi toki kyseenalaistaa - sen, mihin se vaikuttaa ja miten, tai vaikuttaako ollenkaan - eli onko se ihan turha? Sitähän ei koskaan voi tietää ... jos ei vaikuta, niin sitten ei. Sitten se on vain yksi netissä kelluva purkaus - mutta minun julkistettu mielipiteeni kuitenkin. Negatiivispainotteinen ja kriittinen blogi on ollut, koska se kirposi negatiivisesta asiasta. Voin sanoa, että ihan viime päivinäkin Kangasrouskusta on tullut tietooni uutisia, jotka eivät positiivistä sananhelinää herätä. Näitä en voi tähän blogiin kirjoittaa vaikka mieli tekisi, koska yksityisyyden suoja koskee blogejakin. Omaan mielialaan ja sitä kautta blogin sävyyn nekin uutiset kuitenkin vaikuttavat.
Ja on tällä tarinalla ollut jokunen lukijakin.
Positiivinen juttu on, että arki pyörii Kangasrouskussa edes jotenkin lähes kaikkien asukkaiden osalta. Ei kuitenkaan kaikkien - valitettavasti.
Eli kuten aiemmin toin esiin - tätä blogia ei todennäköisesti olisi olemassa, ellei Kangasrouskun alkutaival olisi ollut niin takkuinen ja ellei tänä keväänä olisi taas menty raskaasti metsään. Sanotaan että ensivaikutelma on tärkein ja sen luomisessa palveluntuottaja epäonnistui aikoinaan täysin. Sieltä kumpuaa se epäluottamus, joka syvenee aina kun tulee viime aikojen tapaisia tapahtumia.
"Virallisia" palavereita on pidetty pilvin pimein ja seurantaa ja valvontaa tehty, mutta silti pääsee tapahtumaan tämän keväisen ruokajupakan kaltaisia juttuja. Palaverit palaverien perään eivät auta, kun ei ole todellista tahtoa toimia kuten on sovittu. Maalaisjärkikin tuntuu joskus puuttuvan.
Blogikommenteista voin sanoa, että ei niitä aivan hirveästi ole ollut tyrkyllä julkaistavaksi - nuo julkaistut mitkä juttujen alta löytyvät miinus yksi julkaisematon, joka tuki kirjoitustani ehkä hivenen liian agressiivisesti - osin ihan asiallinen sekin, mutta ehkä vähän päällekäypä verrattuna blogiin ... . Minuun ja koko blogiin hermostuneelta kommentoijaltakin on vain nuo nyt julkaistut kommentit - ei sen enempää positiivista juttua Kangasrouskusta siis häneltäkään.
Erittäin agressiiviset kommentit eivät siis tule menemään läpi. Perusteltu kommentointi ja kritiikki kirjoituksia kohtaan kyllä - positiivinen ja negatiivinen. Trolleja ilmestyy vapaasti kommentoitaviin blogeihin ihan liian kanssa ... sen takia moderointi.
Ja todellakin - jos joku löytää jotakin positiivista sanottavaa Kangasrouskun nykytilasta, niin tervetuloa kommentoimaan. Tähän synkkyyteen kaivataan piristystä.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Palvelukodin päiväkirja - osa 5/?
On käyty keskusteluja Oulun kaupungin ja palveluntuottaja Coronarian edustajan kanssa. Näiden tahojen konsensus näyttää olevan, että "yhdessä toimien palautetaan luottamus niin, että kaikilla on hyvä mieli ja asukkaat voivat jatkaa asumistaan yksikössä". Niinpä niin.
Tätä siis markkinoidaan meille omaisille - asiaa on vain myyty samoilla argumenteilla jo liian monta kertaa. Liian monen tapahtuman jälkeen.
Muutaman päivän olen tässä pureksinut palaverien antia ja miettinyt mitä kirjoitan tänne. Mitä teen? Pitäisikö laittaa jotakin positiivista toiveajattelua? Pitäisikö laittaa mitään? Kun olo ei kuitenkaan ole tullut yhtään paremmaksi, päinvastoin, eikä luottamus parantunut, niin kerronpa miten tilanteen näen. Pahoin pelkään, että vanhemmat ovat nyt yksin ajamassa lastensa asiaa. Toivon toki vielä, että näin ei ole - ei voi ymmärtää, että puolentoista vuoden jälkeen vielä voidaan antaa toimijan jatkaa tätä touhua.
Sen siis pitäisi riittää omaisille, että toimitusjohtajalta on tullut ILMOITUS, että ruokahuolto jatkuu entisellään. Tämä vasta kun omaiset laittoivat löytämänsä hirvittävän ruokalistan sähköpostiliitteenä kaupungin edustajille ja Coronarian toimitusjohtajalle. Ei anteeksipyyntöä, pahoittelua, ei selitystä sille miksi muutos on tehty.
Kukaan ei ota vastuuta. Johtajatar ei pahoittele eikä kuulemma vastaa ruokahuollosta ... eikä budjetista ... ???
Kuka sitten vastaa? Kuka teki muutoksen? Hänen lähin esimiehensä? Koko Coronariakonsernin toimitusjohtaja? Vai peräti joku ihan sivullinen vaan kävi tilailemassa ruoat? ... kun asiaa ei haluta firman toimesta selvittää loppuun, niin jää ilmaan kysymys: "mitä seuraavaksi ja kenen toimesta?"
Keskustelu omaisten kanssa siitä, että ruokahuoltoa aiotaan muuttaa, ennen sen muuttamista, olisi ollut laadukasta toimintaa.
Näin vähäpätöisinä meitä pidetään. Kun sitä pahoittelua ei tullut, niin nyt taitaa olla niin, että pahoittelu ei enää riitä.
Omaisille ei siis aiota kertoa muutoksista?
Henkilökunta ilmiselvästi "pelkää" keskustella vanhempien kanssa - onko taustalla ohjeistus, hehän voisivat möläyttää jotakin johdon ja bisneksen kannalta harmillista? Kertoa vaikka ruokahuollon muutoksista. Mitä Coronaria tekee seuraavaksi - meneekö taas pari, kolme viikkoa ennen kuin huomataan mitä on tapahtumassa? Ja sitten aloitetaan uudelleen.
Omaisilta vaaditaan avoimmuutta ja yhteistyötä.
Ja yrityksen toiminnasta paistaa läpi lähinnä harmi siitä, että tapahtuma voi haitata bisneksiä. Häiriötekijöitä ei kaivata palveluliiketoimintaan - sehän on jo lähtökohtaisesti kylmää toimintaa. Ihmismassojen puristamista koneiston läpi. Omaisten ja asiakkaiden pitäisi käsitellä yritystä silkkihansikkain, kun se sentään suostuu tekemään edes osan niistä asioista mitä pitäisi tehdä sopimusten ja lakien mukaan.
Omaiset ovat koko tämän ajan ja jo ennen kilpailutustakin olleet avoimia ja yhteistyöhaluisia!
Olemme aikoinaan itse ottaneet yhteyttä Oulun kaupunkiin hankkeemme takia ja jopa tehneet kaupungin vaatimat tarveselvitykset ja kartoitukset mahdollisista muuttajista. Olemme itse järjestäneet nuorillemme itsenäistymis-/muuttovalmennuksen ennen muuttoa. Itse myös järjestimme tilat valtakunnallisen toimijan avulla - rakennettiin uusi talo, jota Oulun kaupunki vuokraa. Itse haimme Kangasrouskun palvelukodille tontin Oulun kaupungin kaavoitusyksikön kanssa. Itse kokosimme muuttavan ryhmän nuoret ja vanhemmat yhteen.
Vaikka Oulun kaupunki ei ymmärtänyt muuttovalmennuksen tarvetta - ensi alkuun ei koko yksikön tarvetta - sehän maksaa - niin kuitenkin asiat sujuivat tähän asti hyvässä yhteistyössä keskustellen. Unelma palvelukodista näytti vähitellen toteutuvan. Tässä se emotionaalinen tausta, josta pettymys nykyiseen tilanteeseen kumpuaa. Töitä oli omaisten toimesta tehty valtavasti jo ennen toiminnan alkamista.
Ainoa mitä emme itse voineet tehdä oli palveluntuottajan valinta. Se piti kaupungin kilpailuttaa halvimmalla hinnalla. Ja siinä siis mentiin metsään.
Kaiken lisäksi palveluntuottaja selvisi viime tingassa ennen muuttoa. Ja moni asia mitätöitiin heti kättelyssä ...
Muuttovalmennuksen hyöty jäi vähäiseksi, kun esimerkiksi siinä haettuja ryhmäytymisiä ei toteutettu. Silloisen johtajattaren selityksenä oli, että palveluntuottajalla oli oma tapansa tehdä ryhmäjaot - siis näköjään tapa tehdä ne kuuntelematta asiakkaitaan. Ryhmät saatiin tietää muuttopäivänä - pettymys heti ensimmäisenä päivänä, kun ryhmät olivat jotakin ihan muuta kuin oli kuviteltu.
Henkilökohtaiset avustajat eivät palveluntuottajan mielestä kuuluneet meidän nuorillemme - vaikka Oulun kaupunki oli ne tilannut. Tämäkin "tieto" tuli heti ensimmäisenä muuttopäivänä. Myös tilatun työtoiminnan alku oli epämääräistä epämääräisissä tiloissa. Kaikista näistä tapeltiin valvontaviranomaisia myöten ensimmäisen vuoden aikana. Laihoin tuloksin, mutta menipähän tiedoksi.
Siis Oulun kaupunki tilasi nuorillemme palveluasumisen, henkilökohtaiset avustajat ja työtoiminnan samalta palveluntuottajalta. Mielenkiintoinen kokeilu kuulemma ... ei vain toimi. Palveluntuottajaksi sattui peluri, jonka hinta tälle kaikelle on halvempi kuin "normaalisti" pelkkä palveluasumisen hinta. Vai käviköhän niin, että ei tullut luettua koko tarjouspyyntöä läpi ... sattuuhan sitä, jos ei osaa.
Joku on väittänyt, että tämä arvostelu on kohtuutonta palveluntuottajaa kohtaan - eihän kaikkea voi saada toimimaan täydellisesti. Ei tässä täydellisyyttä haetakaan, vaan osaavaa toimijaa vetämään toimivaa palvelukotia, jossa asukaat ja työntekijät viihtyvät - jossa toimitaan avoimesti ja ennakoivasti (vaikkapa keskustellaan etukäteen ruokahuollon muutoksista asukkaiden ja omaisten kanssa). Se toimija voi olla yritys, omaisjärjestö, tai se voi olla kunta - kunhan toimii luotettavasti.
Kohtuutonta on se, että vanhemmat joutuvat nyt tekemään käytännön valvontatyön oman työnsä ohella - ja lisäksi mielipiteitämme vähätellään ja kyseenalaistetaan.
Selvää on kuitenkin, että unelma toimivasta palvelukodista on nyt ainakin toistaiseksi mennyttä. Osa vanhemmista harkitsee lapsensa pois ottamista - ainakin joksikin aikaa lomille - vaikkapa tekemällä järjestelyjä omissa työkuvioissaan mahdollisuuksien mukaan. En tiedä olisiko se riittävä signaali, vai pistetäänkö palvelukotiin tilalle vain uusia asukkaita prosessoitavaksi ...
Tätä siis markkinoidaan meille omaisille - asiaa on vain myyty samoilla argumenteilla jo liian monta kertaa. Liian monen tapahtuman jälkeen.
Muutaman päivän olen tässä pureksinut palaverien antia ja miettinyt mitä kirjoitan tänne. Mitä teen? Pitäisikö laittaa jotakin positiivista toiveajattelua? Pitäisikö laittaa mitään? Kun olo ei kuitenkaan ole tullut yhtään paremmaksi, päinvastoin, eikä luottamus parantunut, niin kerronpa miten tilanteen näen. Pahoin pelkään, että vanhemmat ovat nyt yksin ajamassa lastensa asiaa. Toivon toki vielä, että näin ei ole - ei voi ymmärtää, että puolentoista vuoden jälkeen vielä voidaan antaa toimijan jatkaa tätä touhua.
Sen siis pitäisi riittää omaisille, että toimitusjohtajalta on tullut ILMOITUS, että ruokahuolto jatkuu entisellään. Tämä vasta kun omaiset laittoivat löytämänsä hirvittävän ruokalistan sähköpostiliitteenä kaupungin edustajille ja Coronarian toimitusjohtajalle. Ei anteeksipyyntöä, pahoittelua, ei selitystä sille miksi muutos on tehty.
Kukaan ei ota vastuuta. Johtajatar ei pahoittele eikä kuulemma vastaa ruokahuollosta ... eikä budjetista ... ???
Kuka sitten vastaa? Kuka teki muutoksen? Hänen lähin esimiehensä? Koko Coronariakonsernin toimitusjohtaja? Vai peräti joku ihan sivullinen vaan kävi tilailemassa ruoat? ... kun asiaa ei haluta firman toimesta selvittää loppuun, niin jää ilmaan kysymys: "mitä seuraavaksi ja kenen toimesta?"
Keskustelu omaisten kanssa siitä, että ruokahuoltoa aiotaan muuttaa, ennen sen muuttamista, olisi ollut laadukasta toimintaa.
Näin vähäpätöisinä meitä pidetään. Kun sitä pahoittelua ei tullut, niin nyt taitaa olla niin, että pahoittelu ei enää riitä.
Omaisille ei siis aiota kertoa muutoksista?
Henkilökunta ilmiselvästi "pelkää" keskustella vanhempien kanssa - onko taustalla ohjeistus, hehän voisivat möläyttää jotakin johdon ja bisneksen kannalta harmillista? Kertoa vaikka ruokahuollon muutoksista. Mitä Coronaria tekee seuraavaksi - meneekö taas pari, kolme viikkoa ennen kuin huomataan mitä on tapahtumassa? Ja sitten aloitetaan uudelleen.
Omaisilta vaaditaan avoimmuutta ja yhteistyötä.
Ja yrityksen toiminnasta paistaa läpi lähinnä harmi siitä, että tapahtuma voi haitata bisneksiä. Häiriötekijöitä ei kaivata palveluliiketoimintaan - sehän on jo lähtökohtaisesti kylmää toimintaa. Ihmismassojen puristamista koneiston läpi. Omaisten ja asiakkaiden pitäisi käsitellä yritystä silkkihansikkain, kun se sentään suostuu tekemään edes osan niistä asioista mitä pitäisi tehdä sopimusten ja lakien mukaan.
Omaiset ovat koko tämän ajan ja jo ennen kilpailutustakin olleet avoimia ja yhteistyöhaluisia!
Olemme aikoinaan itse ottaneet yhteyttä Oulun kaupunkiin hankkeemme takia ja jopa tehneet kaupungin vaatimat tarveselvitykset ja kartoitukset mahdollisista muuttajista. Olemme itse järjestäneet nuorillemme itsenäistymis-/muuttovalmennuksen ennen muuttoa. Itse myös järjestimme tilat valtakunnallisen toimijan avulla - rakennettiin uusi talo, jota Oulun kaupunki vuokraa. Itse haimme Kangasrouskun palvelukodille tontin Oulun kaupungin kaavoitusyksikön kanssa. Itse kokosimme muuttavan ryhmän nuoret ja vanhemmat yhteen.
Vaikka Oulun kaupunki ei ymmärtänyt muuttovalmennuksen tarvetta - ensi alkuun ei koko yksikön tarvetta - sehän maksaa - niin kuitenkin asiat sujuivat tähän asti hyvässä yhteistyössä keskustellen. Unelma palvelukodista näytti vähitellen toteutuvan. Tässä se emotionaalinen tausta, josta pettymys nykyiseen tilanteeseen kumpuaa. Töitä oli omaisten toimesta tehty valtavasti jo ennen toiminnan alkamista.
Ainoa mitä emme itse voineet tehdä oli palveluntuottajan valinta. Se piti kaupungin kilpailuttaa halvimmalla hinnalla. Ja siinä siis mentiin metsään.
Kaiken lisäksi palveluntuottaja selvisi viime tingassa ennen muuttoa. Ja moni asia mitätöitiin heti kättelyssä ...
Muuttovalmennuksen hyöty jäi vähäiseksi, kun esimerkiksi siinä haettuja ryhmäytymisiä ei toteutettu. Silloisen johtajattaren selityksenä oli, että palveluntuottajalla oli oma tapansa tehdä ryhmäjaot - siis näköjään tapa tehdä ne kuuntelematta asiakkaitaan. Ryhmät saatiin tietää muuttopäivänä - pettymys heti ensimmäisenä päivänä, kun ryhmät olivat jotakin ihan muuta kuin oli kuviteltu.
Henkilökohtaiset avustajat eivät palveluntuottajan mielestä kuuluneet meidän nuorillemme - vaikka Oulun kaupunki oli ne tilannut. Tämäkin "tieto" tuli heti ensimmäisenä muuttopäivänä. Myös tilatun työtoiminnan alku oli epämääräistä epämääräisissä tiloissa. Kaikista näistä tapeltiin valvontaviranomaisia myöten ensimmäisen vuoden aikana. Laihoin tuloksin, mutta menipähän tiedoksi.
Siis Oulun kaupunki tilasi nuorillemme palveluasumisen, henkilökohtaiset avustajat ja työtoiminnan samalta palveluntuottajalta. Mielenkiintoinen kokeilu kuulemma ... ei vain toimi. Palveluntuottajaksi sattui peluri, jonka hinta tälle kaikelle on halvempi kuin "normaalisti" pelkkä palveluasumisen hinta. Vai käviköhän niin, että ei tullut luettua koko tarjouspyyntöä läpi ... sattuuhan sitä, jos ei osaa.
Joku on väittänyt, että tämä arvostelu on kohtuutonta palveluntuottajaa kohtaan - eihän kaikkea voi saada toimimaan täydellisesti. Ei tässä täydellisyyttä haetakaan, vaan osaavaa toimijaa vetämään toimivaa palvelukotia, jossa asukaat ja työntekijät viihtyvät - jossa toimitaan avoimesti ja ennakoivasti (vaikkapa keskustellaan etukäteen ruokahuollon muutoksista asukkaiden ja omaisten kanssa). Se toimija voi olla yritys, omaisjärjestö, tai se voi olla kunta - kunhan toimii luotettavasti.
Kohtuutonta on se, että vanhemmat joutuvat nyt tekemään käytännön valvontatyön oman työnsä ohella - ja lisäksi mielipiteitämme vähätellään ja kyseenalaistetaan.
Selvää on kuitenkin, että unelma toimivasta palvelukodista on nyt ainakin toistaiseksi mennyttä. Osa vanhemmista harkitsee lapsensa pois ottamista - ainakin joksikin aikaa lomille - vaikkapa tekemällä järjestelyjä omissa työkuvioissaan mahdollisuuksien mukaan. En tiedä olisiko se riittävä signaali, vai pistetäänkö palvelukotiin tilalle vain uusia asukkaita prosessoitavaksi ...
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Palvelukodin päiväkirja - osa 4/?
Kirjoittelin tuossa toista tarinaa kun aloin miettiä miten tähän on tultu. Miten ollaan siinä tilanteessa, että palvelukodista, jonka piti olla kodinomainen paikka nuorille kehitysvammaisille aikuisille - itsenäistymispaikka lapsillemme - tulee paikka, jossa pitää pelätä, että leipä tai maitolasi viedään kädestä, koska johtajatar on säästöinnossaan päättänyt, että yhdelle asukkaalle riittää viikoksi vajaa litra maitoa ja muutama leipäsiivu? Oma arvioni jutun loppupuolella.
Hyväksyjänä ruokahuollon muutokselle oli Joku Ravintoterapeutti, jonka nimeä ei saatu tietoon vaikka kysyttiin. Se ei oikein tunnu hyvältä, kun pidetään tyhmänä ... Luottamus meni jo yksikön alkumetreillä "näiden tyhmänä pitämisten kanssa". Ei kait nykyjohtajan taustajoukoista vain löydy yllättäviä kaikuja niiltä ajoilta? Ei kait nyt vain taas sattunut johtajaksi ihminen, joka kuvittelee, että kehitysvammaisen vanhempien täytyy olla jotenkin tyhmiä, kun niillä on tällainen lapsi? Ja niitä voi ja saa ja pitää naruttaa firman edun nimissä niin paljon kuin ilkeää - kun ne on niin tyhmiä? Vähemmälläkin on Iltalehden lööppiin päästy.
Palaan tähän, koska vielä tänä viikonloppuna osa asukkaista ei voinut uskoa, että saa ottaa toisenkin leipäpalan, vaan kyseli hoitajalta moneen kertaan saako tosiaan ottaa toisenkin. Ja sentään on jo viikko kulunut toimitusjohtajan antamasta armahduksesta tässä asiassa ... tästä näkee miten helppo on pilata kehitysvammaisen elämää - saada aikaan takapakkia itseluottamuksessa ja osaamisessa. Tällä kertaa tähän tarvittiin vain välinpitämättömän johtajan osaamattomuus.
Eikä tämä ruokahuolto taida olla ainoa asia säästölistalla. Ilmassa leijuu uusia yllätyksiä, koska johtajattarella on näköjään firman täysi tuki takanaan. Johan tuollainen antaa mahtavan vallan tunteen ...
Se siis siitä kodinomaisuudesta. Eivät nämä kehitysvammaisista mitään tietämättömät, pystymetsästä repäistyt nuoret johtajat tai johtajattaret kodinomaisuutta hae, vaan meriittejä uralleen. Kodinomaisuus tulee siitä, että henkilökunta suhtautuu autettaviinsa kuin ihmisiin - ja yksikön johtajan pitäisi olla osa tätä henkilökuntaa. Hänen pitäisi olla se, joka pitää työntekijöidensä ja yksikkönsä puolta ja on kinuamassa rahaa ja panostuksia toimintaan yritykseltä. Ja on edes hiukan empaattinen lähipiirilleen. Eikä siis pelkästään nuoleskele lähintä esimiestään säästöillään ja "tiukalla johtamisellaan".
Nyt johtajatar näyttää olevan niin firman naista että ... sanoisiko, että on vakka kantensa löytänyt ...
Voin suoraan sanoa, että olen saanut tarpeekseni tästä touhusta, niinkuin kirjoituksistani ehkä tarkkaan lukien näkeekin. Niin kauan kuin Coronaria hoitaa Kangasrouskun palvelukodin asioita en voi luottaa siihen, että nuoreni asiat hoituvat niinkuin pitäisi - piste. Vielä on muutamia sellaisia työntekijöitä, joiden voin olettaa toimivan kuten tuntevat ja osaavat ihmiset toimivat palvelutyössä. Mikäli heidät savustetaan ulos, niin ollaan niin pimeässä metsässä kuin olla voi.
En voi nykymenosta tulla muuhun johtopäätökseen, kuin siihen, että Coronarian toimesta ollaan nyt rakentamassa HOITOLAITOSTA - ei palvelukotia. Meillä on jo Tahkokangas Oulussa, eiköhän se riittäisi ...
Vastaus kysymykseen, "Miten tähän on tultu?", löytyy yhtälöstä, jossa on tekijöinä halvimmalla hinnalla kilpailuttaminen ja alihintainen tarjous, joilla ajetaan firmaa markkinoille referenssien toivossa. Ja palvelun tilaajan suhtautuminen asiaan, kun selviää, että tuottaja ei pystykään tuottamaan palvelua lupaamallaan hinnalla. En tiedä kannattaisiko tätä esitellä Oululaisena Osaamisena - yritysmaailmassa kun yleensä osataan ja uskalletaan blokata pois epäilyttävät tarjoukset heti kättelyssä. Taitava ostaja on firmalle kuin firmalle kullan arvoinen osaaja - näitä tarvittaisiin kuntiinkin.
Se, jatkaako Coronaria yksikössä, riippuu paljolti Oulun kaupungista. En tiedä kauanko palveluntuottajien "koe-, sopeutumis- tai sisäänajoaikoja" on ollut Oulussa tapana jatkaa - ja kauanko näillä voidaan perustella laadutonta toimintaa palveluksiköiden asukkaille ja heidän omaisilleen.
Siihen toiseen tarinaan palaan sitten myöhemmin.
Hyväksyjänä ruokahuollon muutokselle oli Joku Ravintoterapeutti, jonka nimeä ei saatu tietoon vaikka kysyttiin. Se ei oikein tunnu hyvältä, kun pidetään tyhmänä ... Luottamus meni jo yksikön alkumetreillä "näiden tyhmänä pitämisten kanssa". Ei kait nykyjohtajan taustajoukoista vain löydy yllättäviä kaikuja niiltä ajoilta? Ei kait nyt vain taas sattunut johtajaksi ihminen, joka kuvittelee, että kehitysvammaisen vanhempien täytyy olla jotenkin tyhmiä, kun niillä on tällainen lapsi? Ja niitä voi ja saa ja pitää naruttaa firman edun nimissä niin paljon kuin ilkeää - kun ne on niin tyhmiä? Vähemmälläkin on Iltalehden lööppiin päästy.
Palaan tähän, koska vielä tänä viikonloppuna osa asukkaista ei voinut uskoa, että saa ottaa toisenkin leipäpalan, vaan kyseli hoitajalta moneen kertaan saako tosiaan ottaa toisenkin. Ja sentään on jo viikko kulunut toimitusjohtajan antamasta armahduksesta tässä asiassa ... tästä näkee miten helppo on pilata kehitysvammaisen elämää - saada aikaan takapakkia itseluottamuksessa ja osaamisessa. Tällä kertaa tähän tarvittiin vain välinpitämättömän johtajan osaamattomuus.
Eikä tämä ruokahuolto taida olla ainoa asia säästölistalla. Ilmassa leijuu uusia yllätyksiä, koska johtajattarella on näköjään firman täysi tuki takanaan. Johan tuollainen antaa mahtavan vallan tunteen ...
Se siis siitä kodinomaisuudesta. Eivät nämä kehitysvammaisista mitään tietämättömät, pystymetsästä repäistyt nuoret johtajat tai johtajattaret kodinomaisuutta hae, vaan meriittejä uralleen. Kodinomaisuus tulee siitä, että henkilökunta suhtautuu autettaviinsa kuin ihmisiin - ja yksikön johtajan pitäisi olla osa tätä henkilökuntaa. Hänen pitäisi olla se, joka pitää työntekijöidensä ja yksikkönsä puolta ja on kinuamassa rahaa ja panostuksia toimintaan yritykseltä. Ja on edes hiukan empaattinen lähipiirilleen. Eikä siis pelkästään nuoleskele lähintä esimiestään säästöillään ja "tiukalla johtamisellaan".
Nyt johtajatar näyttää olevan niin firman naista että ... sanoisiko, että on vakka kantensa löytänyt ...
Voin suoraan sanoa, että olen saanut tarpeekseni tästä touhusta, niinkuin kirjoituksistani ehkä tarkkaan lukien näkeekin. Niin kauan kuin Coronaria hoitaa Kangasrouskun palvelukodin asioita en voi luottaa siihen, että nuoreni asiat hoituvat niinkuin pitäisi - piste. Vielä on muutamia sellaisia työntekijöitä, joiden voin olettaa toimivan kuten tuntevat ja osaavat ihmiset toimivat palvelutyössä. Mikäli heidät savustetaan ulos, niin ollaan niin pimeässä metsässä kuin olla voi.
En voi nykymenosta tulla muuhun johtopäätökseen, kuin siihen, että Coronarian toimesta ollaan nyt rakentamassa HOITOLAITOSTA - ei palvelukotia. Meillä on jo Tahkokangas Oulussa, eiköhän se riittäisi ...
Vastaus kysymykseen, "Miten tähän on tultu?", löytyy yhtälöstä, jossa on tekijöinä halvimmalla hinnalla kilpailuttaminen ja alihintainen tarjous, joilla ajetaan firmaa markkinoille referenssien toivossa. Ja palvelun tilaajan suhtautuminen asiaan, kun selviää, että tuottaja ei pystykään tuottamaan palvelua lupaamallaan hinnalla. En tiedä kannattaisiko tätä esitellä Oululaisena Osaamisena - yritysmaailmassa kun yleensä osataan ja uskalletaan blokata pois epäilyttävät tarjoukset heti kättelyssä. Taitava ostaja on firmalle kuin firmalle kullan arvoinen osaaja - näitä tarvittaisiin kuntiinkin.
Se, jatkaako Coronaria yksikössä, riippuu paljolti Oulun kaupungista. En tiedä kauanko palveluntuottajien "koe-, sopeutumis- tai sisäänajoaikoja" on ollut Oulussa tapana jatkaa - ja kauanko näillä voidaan perustella laadutonta toimintaa palveluksiköiden asukkaille ja heidän omaisilleen.
Siihen toiseen tarinaan palaan sitten myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)